Tag: #kasvaminen

Kaikki tärkeä on tässä. Minulla ei ole enää mitään muuta sanottavaa tässä blogissa. Se on täyttänyt tehtävänsä. Olen saanut kertoa julkisesti itsestäni kaiken sen, jonka voin julkisesti kertoa. Olen sujut sen kanssa, ettei kaikkea voi, saa tai pidä julkaista. Jatkaminen olisi turhaa ja typerää ja tuntuisi teeskentelyltä, ja sitä kammoan eniten. Osien summa on edelleen […]

Lapsi #1 ei koskaan nauttinut huvipuistoilusta. Possujunaankin jouduttiin se aikoinaan puoliväkisin tunkemaan. Ei vieläkään vapaaehtoisesti nauti passiivisesta vauhdista vaan liikuttaa mieluiten itse itseään. Lapsi #2 jäi varhaislapsuudessaan vähemmälle huvipuistoilun suhteen, kiitos isoveljensä vastahakoisuden, mutta olisi ollut hyvinkin huimapäinen kiipeilijä ja kieppuja. Nyttemmin on ottanut takaisin nuo vuodet ja saanut isänsäkin ihan nauttimaan vuoristoradoista. Lapsi #3 […]

Äiti. Sä oot vähän tylsän näkönen… Kun sä et näytä yhtään plinsessalta. Kuten huomaatte, toiset meistä tietävät erittäin hyvin, miltä prinsessat näyttävät.

Aika kelju fiilis, kun tietää lähtevänsä aamulla kotoa ennen kuin lapset heräävät. Pahin on kuitenkin takana. Ensimmäiset jäähyväiset jätettiin viikko sitten sunnuntaina, kun Mies ja tyttäret veivät minut opiskeluretriittiini. Itse olin siinä kohtaa vallattoman riemukas: tieto siitä, etten olisi muutamaan päivään vastuussa kenestäkään muusta kuin itsestäni, oli täydellistä balsamia hermoilleni, jotka olivat nirhautuneet automaattiohjauksella kevään aikana […]

Äsken, kun aurinko vielä paistoi, äiti vetäisi suihkun jälkeen päälle trikoomekon, otti kirjansa, istahti terassille ja nosti jalat toiselle tuolille. Sillä tavalla nilkat toistensa päällä ristikkäin. Kerttu pelmahti paikalle, tutkaili hetken ja hävisi johonkin. Tuli hetken päästä takaisin Aku Ankan taskukirjan kanssa ja selitti: ”Täällä on niin lämmin, ettei talvi olla housut jalassa, niin siksi […]

Hei Solar Films. Olisi kiva, kun olisi olemassa sellainen promokuva, jonka tällainen harrastelijaihminen voisi tuotteestanne hyvällä omalla tunnolla napata blogikäyttöön ilman, että täytyisi erikseen ottaa yhteyttä ja pyytää lupaa. Niin tärkeä asia tämä postaus ei ole, ja sitten jäisi julkisuus saamatta. Voi olla, ettei tätäkään nyt lue kuin parhaat kaverit ja äiti, koska tässä ei […]

Kohta yhdeksänvuotias on laajennellut varovasti reviiriään. Neiti P:n luokse bussimatkan päähän on jo menty ilman saattavaa aikuista, ja tänään oli ohjelmassa uusinta. Tytär kysyi, miksei hänellä vieläkään ole sitä bussikorttia, josta joskus aikaisemmin oli puhetta. No nyt on. Omalla pysäkilläni oli mainos Porin Linjojen uudesta puhelinsovelluksesta, josta näkee reaaliajassa bussien liikkeet ja johon voi ladata […]

Viime aikoina nuorin tytär on tuskaillut oman rajallisuutensa kanssa. T-kirjain ei onnistunut millään niin kuin piti. Kynät ovat lennelleet ja itku on raikunut. Nuori nainen on nähnyt tavoitteen silmiensä edessä niin selvästi, mutta käsi ei vain ole suostunut samaan linjaan ajatuksen kanssa. Äsken todistin, miten tytär tyynen rauhallisesti kertoi: ”Mä teen nyt tälläsen koon. Mikä […]

Minulla on hirvittävä tarve aloittaa jokainen postaus vastuuvapauslausekkeella, jonka sisältö olisi jotain tällaista: Kirjoittaja ymmärtää, ettei ole ensimmäinen tässä maailmassa, joka näitä asioita on miettinyt, eikä siksi halua välittää rivien välissä viestiä, jonka mukaan olisi löytänyt absoluuttisen totuuden. Tunteista on kirjoitettu paljon. Tämänkin tekstin luonnos on tallennettu jo kuukausi sitten, kun luin tämän Scientific Americanin […]

Aikuisuus on yhtä kuin vastuun kantaminen. Lisävaatimuksena on kuitenkin se, että aikuisen ihmisen pitää osata erottaa vastuiden suorittaminen vastuun kantamisesta. On eri asia ruksia laatikoita jonkun toisen laatimasta listasta ja syyttää listan laatijaa huonosta listasta, jos joku menee pieleen, kuin joutua itse laatimaan se lista oman parhaan ymmärryksensä mukaan, ottaa elämään kuuluva riski siitä, ettei […]