Tag: #kasvaminen

I have to share this with you: one of my favourite things is to watch kids – my own and their friends – play in our garden. I do it at one of my favourite places in the house, standing by the kitchen window. There’s just something so sweet and beautiful and magical about the […]

Aikuisuudessa on hienoa se, kun synttärijuhliin saapuessa sisältä kuuluu oikeasti iloisten ja aitojen ihmisten naurunremakka. Sama meininki jatkuu <3 Juhlapaikkakin on ihana: Luvian Krikutilli.

Semmoista tässä vaan, että kun noita eilisiä synttärijuhlia tuossa mietiskelin, ja vieraita, niin olenpas iloinen lapsen puolesta. Tai omastani: on aika etuoikeutettu tilanne, että saa seurata vierestä kokonaisen pikkunatiaisjengin kasvamista. Yksi eilisistä vieraista esimerkiksi on ollut tyttäreni lähes päivittäinen kasvukaveri, vaikka taukoakin on ollut, jo yli seitsemän vuotta. Kuutisen vuotta sitten kuulin hoitotädiltä, että ystävä […]

Ei ollut liikaa vieraita, eikä yhtään peruutusta, vaan juuri sopiva ja luonnikas poppoo. Pahaa enteilevän harmaa aamu kääntyi ihanaksi kesäillaksi, eikä jätesäkkikaapuja tarvittu sadesuojiksi. Ihan pihalla oltiin koko ajan, paitsi onginnan ajan. Sankari itse järjesteli koulun jälkeen, ja auttoi koristelussa ja tarjoilun valmistelussa äidin palattua kotiin. Isot sisarukset leikittivät, toinen potki palloa ja toinen pelasi […]

Ei ole tarkoitus nyt ketään usuttaa mihinkään tai esittää tietäväistä, kunhan kerron, mitä meillä tapahtuu. Tämä on sarjaa ”ei voi olla totta että tämänkin olin viidessä vuodessa unohtanut”. Kaikki jonkinlaista psykologiaa hiukan harrastaneet tietävät, että lapsen kehitykseen kuuluu niin sanottuja herkkyyskausia, jolloin se on kiinnostunut tietyistä jutuista ja siksi on altis niitä jumppaamaan ja oppimaan. […]

Olympialaiset ovat iskeytyneet vahvasti pienen liikunnallisen tytön tajuntaan. Iskän sydän sulaa, kun polven korkeudelta kuuluu: – Katotaan ulheiluu iskä, mä tuun sun vieleen. Ensimmäiset pallomielenkiinnon kohteet olivat varmasti värikkäät snooker-pallot, mutta kyllä ihan pieni Kerttu jo jaksoi seurata jalkapalloakin vihreällä nurmella. Toki altistus on myös ollut melko mittavaa. Ihan putkeen ei kasvatus silti ole mennyt. […]

Lasten pukemisen suhteen on useampia koulukuntia. On varmasti niitä, joiden mielestä tärkeämpää kuin mikään on se, että asut ovat söpöt ja natsaavat muihin tarkkaan harkittuihin yksityiskohtiin, jotta ihmiset saavat perheestä oikeanlaisen mielikuvan, ja varmasti on niitä, joille muiden mielipiteet ovat epäolennaisuuksia käytännöllisten seikkojen rinnalla. Sitten on näitä keskimaastossa hiihtelijöitä. Minun lasteni vanhempien lapsuudessa ajat olivat […]

Kesä-Kerttu juoksee, pomppii, kiipeää, huppaa ja ui, mutta myös (tarkasti vahdittuna) avaa hammastahnatuubin ja laittaa tahnaa harjalle, kaataa sisältöä lasiin, leikkaa saksilla paljon viivoja ja välillä myös paloja. Se kirjoittaa viivoitetun paperin jokaisen viivan täyteen joko pientä Kaustis-tikkua tai pienen pieniä ympyröitä (ihan kuin äitinsä silloin joskus!), muttei enää piirrä niin riemukkaasti mitä tahansa, koska […]

Ei ole kohta kahdeksanvuotiasta paljon näkynyt. Ihan kuin se olisi viettänyt enemmän öitä poissa kotoa kuin meidän kanssa. Pakanalapsen kohdalla oli tarkoitus antaa sen valita itselleen kummi siinä kolmannen syntymäpäivän kohdalla. Kummi olisi se Tärkeä Aikuinen Ihminen, jota me nimenomaan emme olisi hänelle valinneet, vaan joka olisi valikoitunut lapsen ja kummin keskinäisten kemioiden mukaan. Vetovoima […]

Luin naistenlehdestä juttua huijarisyndroomasta, tiedättehän, siitä, kun työelämässä ihminen pelkää – onneksi usein ihan turhaan – jäävänsä kiinni epäpätevyydestään. Että on niinkun huijannut itsensä liian hyvään asemaan tai sellaiseen tehtävään, jonka tasalla ei oikeasti ole. Samasta syndroomasta kärsivät kyllä monet äiditkin, varmaan myös jotkut isät. Parhaasi totta kai yrität, mutta silti on aina niskassa se […]