Raukeutta

”Pourquoi tu ne travailles pas pour une famille qui parle français à la maison?” kysyi kiinalainen kielikurssitoverini minulta tässä taannoin.

Ai että miksikö en työskentele ranskankieliselle hostperheelle?

Mitäpä tuohon vastaisi. Työskentelinhän minä, mutta sukset menivät ristiin heidän kanssaan hyvin nopeasti.

Tai toinen, vielä painavampi perustelu: antaisiko ranskankielinen hostperhe talonsa au pairinsa käyttöön, jotta tämä voisi järjestää kavereilleen illanistujaiset, joiden päätarkoituksena on tapittaa tiiviit 3,5 tuntia livelähetystä, jossa jonkun tuntemattoman pohjoisen maan tuntemattoman presidentin kättelee läpi pari tuhatta hylkeennahkaan ja kahvikapseleihin itsensä verhoamaa tuntematonta muka-kuuluisuutta?

Vaikea uskoa.

Suomalainen host-perhe taasen ymmärtää juhlapäivän tärkeyden ja antaa ilomielin au pairinsa viettää sitä asiaankuuluvalla hartaudella. (Tai no jos totta puhutaan, niin tämä oli varmaan ensimmäinen kerta, kun itsenäisyyspäivää tuli tällä tavalla viettämällä vietettyä. Tuntui muutenkin paljon tärkeämmältä juhlapäivältä kun sen vietti kaukana kotoa.)

Ikea-glögi muistutti ainakin etäisesti oikeaa glögiä, ja banaaniletuthan ovat kansallisruokaa parhaimmillaan heti läskisoosin ja avokadopastan jälkeen – ainakin, jos ne nautitaan Iittalan Satumetsä-astioista.

Tunnelma oli lämpimän raukea ja neljä suomityttöä hyvin patrioottisia.