Outoa tuttuutta

Terveisiä Suomesta!

Saavuin tänne pari viikkoa sitten hyvin unettoman yön jälkeen. Finnairin tarjoama mustikkamehu ei maistunut kummoiselta, mutta ainakin 2,5-tuntinen matka taittui nopeasti. Pimenevä Helsinki-Vantaakaan ei vakuuttanut synkkyydellään, jota täplittivät siellä täällä lojuneet harmahtavat keot, jotka olivat vain häivähdyksiä maan pintaa pari päivää aikaisemmin peittäneestä lumivaipasta.

Maa kuitenkin peittyi valkoiseen nöyhtään aika nopeasti saapumiseni jälkeen, ja Suomi-lomailu on muutenkin ylittänyt odotukseni. Kovin tuttu, mutta jotenkin kummasti etäiseltä tuntuva kotiympäristö aiheutti aluksi pienehköä kulttuurishokkia. En ollut ennen tajunnutkaan, kuinka siistiä on, että Suomessa

• meidän hanoista/suihkusta tulee lämmintä vettä lähes heti, eikä minuuttien odottelun jälkeen
• hanavesi maistuu oikeasti _makealta_
• hanavesi ei pilaa kalkkisuudellaan vedenkeitintä tai jätä kuivuessaan rumia täplätahroja kaikkialle
• talojen lämmöneristys on mainiota luokkaa. Tuuli ei puhaltele nurkissa, ja sisätiloissa pärjää paukkupakkasista huolimatta topilla ja shortseilla, jos niikseen haluaa.
• karjalanpiirakat eivät maksa kaupoissa maltaita
• on ihan ok olla pyytämättä anteeksi, jos julkisessa liikennevälineessä vahingossa hipaisee toista. Itse asiassa on paljon enemmän ok olla sanomatta mitään, kuin avata suunsa pahoitellakseen. Vähiten ok on sanoa ”pardon”, jos ei halua kerätä kummeksuvia katseita. Itse ilmeisesti halusin.
• sen sijaan, että minua katsottaisiin kuin hullua lenkkeillessäni yksinäni ulkona pimeän tultua, vastaan tuleekin kymmeniä muita ihmisiä samalla asialla
• julkiset vessat ovat lähes aina maksuttomia. Ei madame pipiä Koskikeskuksen/Stockan/Sokoksen vessan ovella keräämässä sitä ärsyttävää kolmeakymmentä senttiä hätää kärsivältä.

Parin viikon jouluvapaani Suomessa alkaa käydä vähiin, ja maanantaina olisi tarkoitus suunnata takaisin Belgiaan. Ajatus paluusta ei saa minua hihkumaan riemusta – tällä hetkellä tuntuu, että talvisen harmaalla Brysselillä ei ole oikein mitään uutta tarjottavaa. Toivottavasti kevät saapuu aikaisin ja tuo mukanaan muuta ajateltavaa ja tavoiteltavaa. Jos vaikka vihdoin oppisin puhumaan sitä ranskaakin…

Tasapuolisuuden nimissä (ja paluuikävyyttä lieventääkseni, yhhhh) keräsin tähän listaa asioista, joita olen parin viikon aikana kaivannut Belgiasta:

• maistuvat hedelmät ja vihannekset. Suomessa kirsikkatomaatit ovat tähän aikaan vuodesta kalliita, mauttomia ja vetisiä.
• halvat ja tiheästi kulkevat julkiset. Brysselissä 1,25 eurolla pääsee suhaamaan metrolla, ratikalla ja bussilla tunnin vaihto-oikeuden turvin niin pitkälle kuin vain pääsee. Täällä maksan 10 euroa edestakaisesta, vajaan 15 kilometrin matkasta Tampereen keskustaan ja takaisin.
• köllöttelyhetket host-lasten kanssa </3
• muutamaa Brysselin suomityttöä ja Exki-reunioneita on tullut vähän kaipailtua myös
• kirmailu pitkin lähipuiston polkuja kauniita maisemia katsellen

Ei ole höyryävän Ratinan satama-altaan voittanutta.