Elämää Belgian ulkopuolella

Kovin tehottomana reaaliaikaisena bloggaajana olen jättänyt kertomatta, että tässä lähes kuuden (!) kuukauden aikana on tullut pyörähdettyä kerran jos toisenkin sekä Brysselin että koko Belgian rajojen ulkopuolella. Tätä kehnoa reissuraportointia on syyttäminen paitsi omaa laiskuuttani, myös huonosti kuvien käsittelyyn soveltuvaa koneenreppanaani. Nyt laiskahkoon, kuvaköyhään postaustahtiin on kuitenkin tulossa muutos (joopa joo, todennäköisesti ei kuitenkaan). Viime viikon loppupuolella käväisin vanhempieni kanssa Amsterdamissa, ja toin reissulta mukanani Brysseliin kummallisen kuumetaudin (40,3 astetta, uusi ennätykseni!) lisäksi erään omenakoneen. Au pairin lompakko kiittää… Nyt postausten kirjoittelunkin ja kuvien editoinninkin soisi olevan vähän jouhevampaa.

Aloitan kuvakertomuksen juhlallisesti tästä viimeisimmästä reissusta latailemalla alle pari kuvaa hotellimme vierestä sijainneesta isosta puistosta. Toisin kuin kuvista voisi luulla, sää ei juurikaan suosinut suomalaisturisteja – kolmen päivän aikana saimme nauttia vesisateen lisäksi kymmeneen metriin sekunnissa yltyneestä tuulesta sekä ihan rehellisestä tiskirättirännästä. Kiitos, Keski-Euroopan kevät – petit odotuksemme täydellisesti. 

Tällaiset puistoalueet ovat kyllä tärkeitä suurkaupunkien asukeille. Tämä puisto, vaikka suuri ja kaunis olikin, ei tosin vedellyt vertoja omalle kotilähipuistolleni, joka on tullut viime aikoina kovin rakkaaksi. Kello ei ollut kuvienottohetkellä edes kymmentä sunnuntaiaamuna, mutta silti polut vilisivät lenkkeilijöitä, kävelijöitä ja penkeillä istuskelijoita. Nollan seudulla pyörivästä elohopeasta huolimatta useampi lenkkeilijä tosin kirmaili ympäriinsä takitta shortseissa tai polvipituisissa trikoissa.Tämä tuntuu olevan Brysselinkin lenkkeilijöiden yleisin pukukoodi… Sään mukainen pukeutuminen ei ole kovinkaan suosittua täällä päin maailmaa.

Citypapukaija!