Menossa

Uudet alut ovat aina jännittäviä.

Ylioppilastodistus kädessä, kiitoskortit lähettämättä, yllättävä varasijapaikka yliopistoon napattuna ja melkoinen kesä takanani ajattelin lähteä oppimaan vähän ranskaa ja käymään sitä kuuluisaa elämäm_koulua Belgiaan, Brysselin esikaupunkialueelle. Työskentelen nou-nouna nelihenkiselle englantilaistuneelle ranskalaisperheelle toivottavasti ensi kevääseen saakka.

Itseni ja epäinternationaalisuuteni tuntien luvassa on todennäköisesti pari (ok, satakunta) kulttuurishokkia ja paljon päämäärätöntä haahuilua. Uskon aikani Belgiassa antavan paljon – ainakin, mikäli uskaltaudun sanomaan ”Ouais!” keskimääräistä useammin, myös silloin, kun huvittaisi vain heittää hanskat tiskiin ja palata takaisin Tampereelle. Epämukavuusalueelle astuminen saattaa olla vähän keljua, mutta toivon mukaan myös sopivasti palkitsevaa.

Tervetuloa mukaan.