Mahdollisuuksia

Ai että mitä kuuluu? Tosi hyvää. Suurin syy tähän on se, että vaihdoin perhettä.

Ensimmäinen kokemukseni au paireilusta ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Ja se takapihan päärynäpuukin kuihtui samaa tahtia kun ajatus lähdöstä vahvistui. Kokemuspa tuokin.

Uudessa perheessä kuulee suomea, englantia ja ajoittain vähän hollantia. Ja kompastuu lattialla lojuviin 7- ja 10-vuotiaiden poikien lelusotilaisiin.
 

Kolmen viikon haahuilun jälkeen muumilakanoihin kääriytyminen tuntui ihan erityisen hyvältä, vaikka en koskaan ole ollut kova muumien ystävä. Siinä oli jonkinlaista symboliikkaa.

Kävin keskustelun lähikorttelissa vastaanottoa pitävän kampaajan kanssa ranskan kielellä (!) ja vaihdoin puhelinnumeroita naapurin suomalaisäidin kanssa. Alle vuorokaudessa ehdin tutustumaan useampaan uuden kotikuntani naapuriin kuin koko tähänastisena aikanani vanhalla alueella yhteensä.

Tällä hetkellä lojun ilmapatjalla vajaan kuuden neliömetrin kopissani ja tunnen aika kovaa kiitollisuutta siitä, että asiat järjestyivät näinkin helposti.