Saavuin Brysseliin kolme viikkoa sitten. Elämä täällä on ollut hyvää. Alun perin tarkoitukseni oli tehdä reilun viikon pituinen kierros akselilla Helsinki-Budapest-Bryssel-Tampere, mutta kun eteeni tarjoutui tilaisuus viettää Belgiassa 5 päivän sijaan 26 päivää, tartuin syöttiin. Ensin olin muutaman päivän hukassa Unkarissa, sitten palasin hetkeksi au pairiksi.  Hostpapani irvisti kuullessaan, että vietän kuukauden mittaisen kesälomani au […]

Asuessani Brysselissä aikataulutin viikkoni tiettyjen rutiinien mukaan.  Tiistaisin tapanani oli nousta hieman ennen kahdeksaa, suorittaa joka-aamuiset keittiön siistintätoimet, syödä puuroa myslillä (oudon kiehtova yhdistelmä, johon en ole jostain syystä turvautunut kertaakaan Suomeen paluuni jälkeen) ja lopulta, hieman ennen aamuyhdeksää, lähteä pikakävelemään kohti metroasemaa. Tänään heräsin Belgian aikaa klo 5.50. Jätin sänkyni petaamatta, kirosin 15 asteen […]

Kesti pitkään, ennen kuin jaksoin alkaa käydä läpi tuhansia kuvia, joita vuoden aikana tuli napattua.  Vähitellen sain muistoihin sen verran etäisyyttä, että kuvia katsellessa haikea hymynkare kasvoi vuolasta vollottamista todennäköisemmäksi reaktioksi.  Kotipuistoni Brysselissä oli monin tavoin hyvä. Näitä mutkaisia polkuja pitkin olen kirmaillut ylä- ja alamäkeen, edestakaisin, ympyrää kiertäen, eksyen, itseni taas paikantaen. Ihaillut korkealle kohoavia oksastoja, […]

Tasan vuosi sitten lentokoneen pyörät irtosivat kiitoradasta Helsinki-Vantaalla ja pari tuntia myöhemmin, 2 tuntia ja 35 minuuttia noin tarkalleen ottaen, ne iskeytyivät maan kamaralle Brysselin koillispuolella.  Vuosipäivän kunniaksi olen saanut hyvän tekosyyn rypeä taas menneessä, vaikka nykyhetkessä ja tulevaisuudessakin olisi kaiketi riittämiin vatvottavaa. Mielessä on vielä uskomattoman kirkkaana ensimmäisen Bryssel-kodin aistimuistot: ikivanhan keittiön ominaistuoksu, kapeiden […]

  Muistan, kuinka seiskaluokalla kotitalousopettajani pudotti köksän numeroni kympistä yhdeksäiseksi, koska häntä häiritsi oppitunnista toiseen jatkuva etäinen olemukseni. En silloin tunnistanut tuota piirrettä itsessäni, mutta opettajan sanat jäivät pyörimään päähäni vuosikausiksi. (Ja tietysti pettymys siitä, että numero ei ollutkaan se paras mahdollinen, heh.) Nuo sanat alkoivat kaikua päässäni taas tänään, ja sain hämmentyä siitä, miten […]

(Kuvituksena viimeinen iltani Brysselissä.) Lähes kaksi viikkoa on jo vierähtänyt siitä, kun lentokone laskeutui Helsinki-Vantaalle. Miltä nyt tuntuu?  No, ainakin palaset ovat loksahdelleet kivasti paikoilleen. Otin paikan vastaan Tampereen yliopistosta, erosin Jyväskylän vastaavasta (eropapereita lähetellessäni huvitti se, etten ehtinyt opiskella päivääkään kyseisessä kaupungissa) ja ajattelin viettää fuksisyksyn opiskellen kotoa käsin säästääkseni vähäisiä säästöjäni Tampereen opiskelija-asunnot […]

Olen Suomessa. Vähän enemmän lopullisesti kuin pitkään aikaan.  Viimeisen 48 tunnin aikana olen itkenyt itseni nestehukan partaalle. Yksin viimeistä kertaa metrolla keskustaan matkustaessani, Cinquantenairen puistossa talsiessani, Minnaa yöllisellä Arts-Loilla hyvästellessäni, keittiössä kello kaksi aamuyöllä syöpötellessäni, _sitä pirun koiraa viimeistä kertaa silitellessäni_, host-lapsia haliessani, hostäitiä haliessani, host-isovanhempia haliessani, hostpapaa haliessani, Zaventemin lentokentälle yllättäen saattamaan tullutta Selinaa […]

Yksi ulkomailla asumisen hienoimmista puolista on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen. Seuraavaksi luvassa tiukkaa henkilökuvaa muutamasta kotikorttelissa tavatusta. (Kuvituksena mihinkään mitenkään liittymättömiä leipomuksia kuluneen vuoden ajalta. Isompien lasten kanssa keittiössä hääräily on ihan ykköspuuhaa tylsinä iltapäivinä!)   Vaniljakiisseli No ensinnäkin se pitkätukkainen espanjalainen kitaranopettaja. Rullailee ympäri katuja potkulaudalla, poskisuukottelee aina tavatessamme (Belgiassa pusuja tulee vain yksi, […]

  Kevään edetessä tuli reissuilujen kanssa kiire, kun jäljellä olevien päivien määrä tippui alle viidenkymmenen ja monta paikkaa oli vielä näkemättä. Vaikka kuinka vielä talvella vannoin, että minähän en viimeisiä viikkojani juokse tukka putkella kaupungista toiseen, niin tähän sitä nyt päädyttiin… viimeisen parin kuukauden ajan harva viikonloppu on tullut vietettyä kokonaan Brysselissä. Tämä tosin ei […]

Ihmiset ovat oudon tuttavallisia. Aina silloin tällöin kadulla joku toivottaa bonjourit tai bonsoirit, ihan vain toivottamisen ilosta. Suomalaisseurassa liikkuessa saattaa joku tuntematon udella, mitä kieltä oikein puhumme (”It sounds like Japanese but backwards”, ”I thought it was Norwegian”). Siivooja kyselee kummalllisia kysymyksiä, ja naapureiden kanssa jutellaan muustakin kuin säästä. Toisaalta ihan virkistävää, mutta suomalaiselle erakkoluonteelle […]