Yksi tavoitteeni Belgia-ajalleni oli oppia puhumaan ranskaa. Alla kokemus ensimmäisen Belgia-puoliskoni ranskanopinnoista – tai oppimattomuudesta. Ajatuksenahan kielen haltuunotto kymmenessä kuukaudessa oli periaatteessa ihan mahdollista. Olenhan aloittanut B-ranskan jo yläkoulussa, rämpinyt lukiokurssit läpi ja saanut lyhyen ranskan yo-kokeistakin kivan ja maagisen arvosanan. (Viimeisintä on tosin kiittäminen lähinnä tuuria sekä YTL:n päätöstä alkaa jakaa laudatureja runsaalla kädellä […]

Yö. Herään omaan huohotukseeni ja huomaan pulssini hakkaavan jossain satasen yläpuolella juostuani juuri henkeni edestä pakoon palavalta metroasemalta. Kello tikittää jossain neljän tienoilla. Ulkona sataa räntää. Voin jatkaa unia. (kiitos Brysselin terroriuutisoinnille, laitoitte alitajunnan kehittelemään vaikka minkälaisia maailmanlopun painajaisia)     Käynti lähiparturissa. Lapset rohmuavat liikaa karkkia, minä häpeän. Small-talkaan kampaajan kanssa yllättävän sujuvasti ranskaksi […]

…ettei paluu Belgiaan olisi vituttanut. Vielä viime maanantaina, lähtöpäivän aamuna, hengitin sisääni kirpeää Tampere-ilmaa ja mietin, mitä ihmettä oikein ajattelinkaan, kun joululoman lentolippuja syksyllä varatessani pohdin tosissani palaavani Brysseliin jo ennen vuodenvaihdetta, kun tuo Suomen kamaran kotiseutu on niin tylsä ja kaikkea. Ehh, kuinka väärässä voikaan ihminen olla. Kyllä Tampereella vain on hyvä ihmisen elää […]

Terveisiä Suomesta! Saavuin tänne pari viikkoa sitten hyvin unettoman yön jälkeen. Finnairin tarjoama mustikkamehu ei maistunut kummoiselta, mutta ainakin 2,5-tuntinen matka taittui nopeasti. Pimenevä Helsinki-Vantaakaan ei vakuuttanut synkkyydellään, jota täplittivät siellä täällä lojuneet harmahtavat keot, jotka olivat vain häivähdyksiä maan pintaa pari päivää aikaisemmin peittäneestä lumivaipasta. Maa kuitenkin peittyi valkoiseen nöyhtään aika nopeasti saapumiseni jälkeen, […]

”Pourquoi tu ne travailles pas pour une famille qui parle français à la maison?” kysyi kiinalainen kielikurssitoverini minulta tässä taannoin. Ai että miksikö en työskentele ranskankieliselle hostperheelle? Mitäpä tuohon vastaisi. Työskentelinhän minä, mutta sukset menivät ristiin heidän kanssaan hyvin nopeasti. Tai toinen, vielä painavampi perustelu: antaisiko ranskankielinen hostperhe talonsa au pairinsa käyttöön, jotta tämä voisi […]

Lennän ensi viikolla Suomeen. Syksy on mennyt vikkelästi, jäniksen loikkia. (Lähipuistosta löytyy muuten ihan mittava citykanipopulaatio, mutta ketut ovat kansoittaneet kadut kyllä ihan kunnolla. Erään iltalenkin aikana tässä taannoin taisin bongata yli 10 repoa.) Suunnitelmat kevään suhteen ovat vielä kovin auki. Joo, no Finski lennättää minut takaisin tammikuun alkupuolella, jolloin vastassa on hostien lisäksi myös […]

Viimeisten parin kuukauden aikana olen ollut liian kiireinen kokeakseni kovinkaan paljoa koti-ikävää. Bryssel toimittaa väliaikaiskodin virkaa ihan mainiosti. Itse asiassa olen muutaman kerran yllättänyt itseni pohtimasta sitä, josko sitä tulevaisuudessakin voisi viettää syksyn jos toisenkin muualla kuin Suomessa (äiti, ennen kuin revit pelihoususi, niin tarkoitan nyt tällä nimenomaan ja ainoastaan niitä syksyjä! Suomen syksyssä niitä […]

Vaikka on kuinka supercoolia asustella Euroopan epävirallisessa pääkaupungissa, on arki täällä ihan samanlaista perusarkea kuin missä tahansa muuallakin. Tasaisen tylsää elämää viettävä au pair repii siis onnea arkipäiviinsä mitä kummallisimmista asioista. Viime aikoina ovat ilahduttaneet muun muassa: – Uusi imuri. Voi veljet, miten innoissani olinkaan, kun huomasin tuon uuden, virtaviivaisen masiinan kotiutuneen meille! Hyvästi, vanha […]

Koin vaan näin puoli kahdelta yöllä pakottavaa tarvetta tulla kirjoittamaan, että olen hengissä, vaikka olen viettänyt hiljaiseloa viimeisen kuukauden ajan. Elämä täällä maistuu makealle (kuten paikallinen suklaakin, jota on tullut osteltua runsain käsin viime aikoina, eheh). Tänään ahdoin kitaani lounaskulhollisen nuudeleita syömäpuikoilla (!!!) supervikkelästi päihittäen nopeudessa meidän pojat 100-0. Koska ”tiesitkö että jos meille tulee […]

Ai että mitä kuuluu? Tosi hyvää. Suurin syy tähän on se, että vaihdoin perhettä. Ensimmäinen kokemukseni au paireilusta ei ollut ihan sitä, mitä odotin. Ja se takapihan päärynäpuukin kuihtui samaa tahtia kun ajatus lähdöstä vahvistui. Kokemuspa tuokin. Uudessa perheessä kuulee suomea, englantia ja ajoittain vähän hollantia. Ja kompastuu lattialla lojuviin 7- ja 10-vuotiaiden poikien lelusotilaisiin.  […]