Suuntasin Suomi-tyttöjen kanssa Brysselin oman Riemukaaren juurelle piknikkeilemään. Kaupassa piknik-eväitä valitessamme älähdin jogurttihyllyllä ”Voi kuntäältä saisi Skyr-rahkoja”. Vieressäni maitotuotteita katseellaan tarkkaan mittaillut mies kääntyi katsomaan minua ja levitti suupielensä leveään hymyyn. Sitten hän jatkoi jutustelua tällä samalla mystisellä pohjoisella kielellä vierellään kulkeneen taaperoikäisen poikansa kanssa. Kappas, suomalaisuus yhdistää. Sanoin ääneen sen, mitä on odotettu suustani […]

Viime päivinä tässä talossa on itketetty munakoisojen lisäksi myös erästä suomalaisvahvistusta. Hostisä osti uuden kaiutinsarjan keittiöön voidakseen fiilistellä kasarihittejä ruuanlaiton lomassa. Sain häneltä toimintaohjeet kaiuttimien käyttämiseen (ohjaaminen tapahtuu supercoolisti älypuhelimeen ladattavan sovelluksen avulla), ja tänään aamulla (tai no myönnetään, kello saattoi olla jo 12) jäätyäni ylhäiseen yksinäisyyteeni mutustamaan aamupuuroani, pääsin vihdoin testaamaan laitetta. Paria minuuttia […]

On hyviä päiviä. Niitä rauhallisia sunnuntaiaamuja, kun 7-vuotias koputtaa ovelle ja kysyy, voinko herätä nopeasti ja tulla taittelemaan origameja. Niitä leikintäyteisiä iltapäiviä, joiden päätteeksi 6-vuotias kuiskaa korvaan ”I like you”. Tai niitä päiviä, kun kuunnellaan levyllinen suomalaisia joululauluja ja nauretaan hölynpölyltä kuulostaville sanoille (aika suuri saavutus minulta, joka virallisesti vihaa kaikkia joululauluja – paitsi Juice […]

Totesin aamulennon olleen virhe, kun kampesin itseni ylös lauantaiaamuna klo 3.30 virkistävien kahden tunnin yöunien jälkeen. Bisnesmiehet tuijottivat minua kummeksuen itkiessäni silmät päästäni koneen jättäessä Hki-Vantaan lentokentän taakseen. Toivoin, että perheeni tunnistaisi minut lentokentällä umpeen muurautuneista silmistäni ja itkuturvoksissa olevasta naamastani huolimatta. Saavuin lauantaina taloon, joka näytti olevan rempallaan, mutta täynnä rakkautta. Taulut lojuvat vielä […]

Uudet alut ovat aina jännittäviä. Ylioppilastodistus kädessä, kiitoskortit lähettämättä, yllättävä varasijapaikka yliopistoon napattuna ja melkoinen kesä takanani ajattelin lähteä oppimaan vähän ranskaa ja käymään sitä kuuluisaa elämäm_koulua Belgiaan, Brysselin esikaupunkialueelle. Työskentelen nou-nouna nelihenkiselle englantilaistuneelle ranskalaisperheelle toivottavasti ensi kevääseen saakka. Itseni ja epäinternationaalisuuteni tuntien luvassa on todennäköisesti pari (ok, satakunta) kulttuurishokkia ja paljon päämäärätöntä haahuilua. Uskon […]