Väriä kevääseen

vari3.jpg

Belgian kevät matelee samalla kun jäljellä olevat päivät täällä hupenevat hurjaa tahtia. Naapurin ranskalaismiehen mukaan tämä on Brysselin reippaasti kylmin toukokuu yli kymmeneen vuoteen, ja sen tuntee – vielä pari päivää takaperin minä, varsinainen kuumakalle, jouduin vääntämään patterit täysille olohuoneessa eräänä iltapäivänä hytistessäni. Onneksi silitysraudan ääressä on aina lämmin, jotain hyötyä tästä #aupairlife’stäkin…

vari2.jpg

Suomi-lomalta paluu sujui paljon viimekertaista kivuttomammin, eikä edessä häämöttävä paluukaan ahdista enää niin paljoa. Ei sitä kyllä mitenkään voi unohtaakaan, kun host-perheen juniori muistaa ottaa asian esille päivittäin. Välillä mietitään poikien kanssa yhdessä, että osaakohan uusi au pair leipoa (note to self: jätä banaanipannareiden resepti seuraajalle), sitten opetellaan heiluttelemaan nenänsieraimia (tärkeä taito, saa aina ihmiset hämmentyneeksi!), sitten kiistellään siitä, saako koiraa roikottaa pään yläpuolella (voi luoja, ei…) ja onko lattialla painiminen ok (ei ole, lukekaa vaikka kirjaa). Mukavaa, ärsyttävää, normaalia, raivostuttavaa, ilahduttavaa perusarkea. 

vari1.jpg

Viime viikonloppuna käväistiin vajaalla Suomityttöjoukolla Hollannin puolella värijuoksentelemassa. Amsterdam oli taas kerran ihana englantia puhuvine komeine ihmisineen, Albert Heijneineen (ruokakauppaketju, jonka myymälöissä ilmainen wifi??+, halpoja ja parhaita eväsleipiä ja -salaatteja sekä mainiota chia-smoothieta kaupan omalta merkiltä), söpöine kauppoineen ja kanaaleineen. Kaupungin viehättävyys oli tosin vetänyt sinne magneetin lailla tuhatkaupalla muitakin turisteja, mistä johtuen kulttuurihenkiset museovierailut jäivät ensi kertaan (jota saanen odotella jokusen vuoden – opiskelijabudjetti tuskin antaa ihan heti myöten), ja hotellihuoneestakin joutui pulittamaan sievoisen summan. Mutta olihan se nyt mainio kaupunki. 

Hassu sattuma muuten – kesken juoksun suomea höpötellessämme kuulimme väkijoukosta ”SUOMI!!!!”-huudon. Hetken tähyilyn jälkeen luoksemme säntäsi entuudestaan tuntematon, Liegessä vaihtarivuottaan viettävä suomalainen tyttö. Pakkohan sitä oli vaihtaa pari sanaa, vaikka kesken vauhdikkaan kilpailun (no okei, myönnettävä on että tässä juoksussa ei otettu edes aikaa), ihan vaan koska suomalaisuus yhdistää. 

vari6.jpg

Olen supersurkea kokoamaan reissupostauksia, joita varmaan pitäisi tykitellä tulemaan tässä pikkuhiljaa, jottei palstastani jäisi vuoteni jälkeen elämään pelkästään tällaisia vähäkuvaisia ajatuspostauksia. Lisäksi ajatusten kokoaminen on yhä hankalampaa, sillä erikoisesta on tullut arkipäivää, eikä asioista jaksa hämmentyä enää niin usein. Ei sillä, että olisin siltikään tottunut belgialaiseen elämänmenoon – ennemminkin tyydyn tuhahtelemaan sille tottuneesti.

vari5.jpg

Aika alkaa käydä vähiin, ja lähi-Prisman raejuustohyllyt tunkeutuvat jo uniinkin. Olen epätoivoisesti yrittänyt koota vuottani kasaan: onko kaikki näkemisen arvoinen nyt nähty, onko Belgia tarpeeksi koluttu? Ei ainakaan läpikotaisin, mutta ihan tarpeeksi. Tosin osa nähtävyyksistä on sellaisia, jotka eivät tähän aikaan vuodesta ole kummoisia – esimerkiksi Hallerbosin metsä, jonka aluskasvillisuus alkaa kevät toisensa jälkeen puskea massiivisesti sinikelloja. Tämä sinivioletti kukkamatto oli tänä vuonna parhaimmillaan siinä vaiheessa kevättä, kun minä revin hiuksia päästäni poikkeuksellisten triplatyötuntien ja pääsykoekirjallisuuden kanssa, joten eipä tullut käytyä. Ehkä vielä joskus.

vari4.jpg

Mitäpä muuta. Vinkki tuleville au paireille: korvatulpat ovat maailman paras keksintö, jos aamuvirkut host-lapsenne päättävät järjestää nerf-guneillaan kolmannen maailmansodan tasoisen taistelun puoli kahdeksalta lauantaiaamuna. Meluhaitoista huolimatta koisin yllättävän sikeästi melkein puolillepäivin asti, heh.

vari7.jpg

Puheenaiheet Matkat Ajattelin tänään

Pas question!

photo(17).JPG

Ensimmäinen ajatukseni Brysselin lentokentältä viime syksynä uuden (ensimmäisen) host-perheeni kotia kohti ajellessani oli se, miten lähellä kaupunkia lentokenttä sijaitseekaan. Tämänhetkisestä sijainnistani sinne on alle kymmenen kilometrin matka. Äkkiseltään pohdittunahan tämä on kätevää – paitsi turistit, myös maasta toiseen jatkuvasti suhaavat eurokraatit pääsevät kentälle ja sieltä pois nopeasti, mikä säästää aikaa, rahaa ja hermoja. 

Sch5.JPG

(Oikeastihan lentokentän sijainti juontaa juurensa ihan muuhun kuin EU:n virkamiesten liikkuvuustarpeisiin. Kentän rakennuttivat toisen maailmansodan aikana saksalaiset, joiden miehittämä koko maa oli siihen aikaan. Tarun mukaan saksalaisjoukot kysyivät neuvoa lentokentän sijaintia varten paikallisilta, jotka ovelina neuvoivat rakentamaan lentokentän Zaventemin alueelle, koska he tiesivät paikan olevan lähes aina sumuinen ja siten erityisen huono paikka lentokentälle. Kierot belgialaiset.)

Ajatus kätevyydestä säilyi mielessäni, kunnes muutin kaupungin eteläpuolelta itäpuolelle, muutaman kilometrin lentokenttää lähemmäs. Ja sattumoisin lentokoneiden vilkkaimpien nousu- sekä laskeutumisreittien alle. 

martine.jpgpasquestion.jpg

Ensimmäisinä öinä uudessa host-perheessä heräilin aamuviideltä järjettömään jylinään pääni yläpuolella. Ei, en ollut joutunut keskelle Putinin joukkojen miehittämää Suomea, jonka taivaalla pommikoneet lentelivät ristiin rastiin (tämähän on ensimmäinen looginen ajatus, kun herää sikeästä unesta muutama tuhat kilometriä kotoa). Aamun ensimmäiset lentokoneet vain lähtivät kohti uusia seikkailuja. 

Vähitellen jylinään tottui, ja unimusiikkia pauhaavat kuulokkeet korvilla nukkumisesta tuli arkipäivää. Talouden nelijalkainen karvapallokaan ei enää hauku joka kerta, kun taivaalla jyrisee. 

Kroll - dodo.jpg

Kaikki lähialueiden asukkaat eivät kuitenkaan ole sopeutuneet näin helposti, ja meluongelma on täällä verrattain uusi ilmiö.

Zaventemin lentokentältä nousevat ja sinne laskeutuvat lennot reititetään aina uudestaan muutaman vuoden välein. Reitityksestä päättää maan liikenneministeri. Huhujen mukaan kielipolitiikka on vahvasti mukana myös näissä päätöksissä: mikäli ministeriössä on ranskankielisten enemmistö, lentokoneet laitetaan lentelemään flaaminkielisten asuinalueiden yli. Mikäli taas päätöksiä tekevät flaaminkieliset, joutuvat pääasiassa ranskankieliset meluhaittojen uhreiksi. En allekirjoita täysin tätä väitettä, mutta Belgian tuntien tämä voisi olla ihan tottakin.

monkey.jpg

Viimeisin lentoreitityssuunnitelma, plan Wathelet, astui voimaan helmikuussa 2014. Ennen sitä kaupungin länsiosa oli hiljaista, lähes lentokonevapaata aluetta. Suunnitelmaa vastustamaan syntyi massiivinen ”Pas question!” -kampanja, joka käsitti keltaiset banderollit joka puolella tätä osaa Brysselistä: suuria lakanoita talojen parvekkeilla, pienempiä tarroja ikkunoissa, ovissa ja autoissa. Myös pilakuvataiteilijat ja meemimaakarit heräsivät vastustamaan lentomelua. Ihmiset järjestivät mielenosoituksia ja tarroittivat kiusallaan esimerkiksi vaalimainoksia, joissa epäsuotuisia päätöksiä tehneiden poliitikkojen naamat komeilivat.

10010655_10201575427821516_25955676042340689_o.jpg

Pari viikkoa takaperin täällä vaimeni. Heräsin pohtimaan tätä outoa hiljaisuutta eräänä päivänä, mutta päättelin vain tottuneeni meluun hyvin.

Hiljaisuutta seurasi kuitenkin kirje pormestarilta. Kirjeessä kuvailtiin seikkaperäisesti, miten kuntamme asukkaiden pitkäaikainen, raastava kärsimys on nyt saatettu loppuun: reittisuunnitelma on kumottu, ja lentokoneet on nyt reititetty melusaastuttamaan tasaisesti koko Brysseliä, ei vain yhtä osaa siitä. Loppuosa kirjeestä oli pormestarin omakehua siitä, kuinka tämä riemuvoitto kotikunnallemme on pormestarin ja hänen kabinettinsa pitkäaikaisen työn hedelmä. Omakehu haisi paperinpalasta kilometrien päähän.

kingkong.jpg

Alueen asukkaiden massiivisesta kansanliikkeestä kirjeessä ei mainittu sanaakaan. Kiitti vaan, pormestari. 

Kauaa ei seuraavaa kansannousua tosin tarvinnut odotella: jo viime viikolla metroasemalle talsiessani törmäsin seuraavanlaisiin julisteisiin, joissa halutaan lopettaa yölennot alueen yli kokonaan:
image_preview.jpeg
”This is how Belgium works”, totesi hostisä aiheesta keskustellessamme. Niin.

Tai eihän se oikeastaan toimi. Fakta kun on se, että näin lähelle yli miljoonan belgialaisen kotia rakennettu lentokenttä haittaa aina jonkun yö- tai päiväunia. Äänettömän lentokoneen keksimistä odotellessa Bryssel jatkaa reittisuunnitelmien pompottelua alueelta toiselle käsi kädessä ikuisen kielipoliittisen väännön kanssa.

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta