Blondina on hauskempaa?

Kuva: http://www.growmysalonbusiness.com/news/category/9?start=5

Minusta tuli blondi. Viimeksi minulla on ollut yhtä vaaleat hiukset kymmenen vuotta sitten. Voisin palata ajatuksissani sinne kymmenen vuoden taakse. Takana oli villi kesä ja edessä autokoulu ja ylioppilaskirjoitukset. Olin hyvin erilainen ihminen. Maailma tuntui avoimelta. Minun tarvitsi vain uskaltaa hypätä kohti tuntematonta. Tunsin olevani kaunis ja fiksu.

Elän tällä hetkellä vähän samanlaista aikaa. Joitain asioita pitää saattaa loppuun ja kohti joitain unelmia pitää uskaltaa lähteä kulkemaan. Tunnen yhä olevani kaunis ja fiksu. Se on vain erilaista kauneutta ja fiksuutta. Se on kauneutta ja fiksuutta, jota ei voi saavuttaa kuin elämällä.

Kun ajattelen kymmentä vuotta tässä välissä, voin todeta muuttuneeni ihmisenä aivan valtavasti. Olen kasvanut minuksi itsekseni. Minusta tuli hyvä. Kaikessa on kuitenkin aina kehitettävää, ja nyt on aika ottaa askeleet kohti kehitystä. Koska yliopistoelämä opetti minulle monen taidon lisäksi itsenäisyyttä, minun täytyy uskaltaa käyttää sitä.

Minun täytyy pakottaa itseni vielä sinnikkäämmäksi ja vielä määrätietoisemmaksi. Vaaleat hiukset ja kaunis keho ovat vain ulkoisia seikkoja, joiden täytyy heijastaa sisäistä valoa. Kohti valoa nämä vaaleat hiukset saavat minut viedä. Haluan, että olemukseni hehkuu aurinkoa vielä silloinkin, kun syksy pimenee.

Polkuni ensimmäiset rakennuskivet ovat määrätietoisuus, sinnikkyys ja itsensä positiivisessa valossa esiin tuominen. Siinä on kolme raskasta kiveä, joita täytyy jaksaa kantaa mukana. Onneksi juureni ovat siellä, missä periksi ei anneta.