Pakettiperjantai

Postista sai kantaa tänään kotiin iiiison paketin, nyt riittää taas palkkaria muutamalle treenille! Tota suklaanmakuista Gaineriä voisi juoda vaikka treenittöminäkin päivinä jälkkärimielessä, sen verran on hyvää. On sitä tullut puuroonkin laitettua ja prodekakun joukkoon, mutta ykätaudin jälkeen en ole kyseistä kakkua pystynyt enää tekemään – ajatuskin ällöttää. Arvatkaa vaan olinko pari vuotta sitten paniikissa, kun jouluaterian jälkeen alkoi ykätauti ja pelkäsin, etten enää ikinä saa ah-niin-ihanaa joulukinkkua alas? Vuosi onneksi teki tehtävänsä ja johan maistui kinkku seuraavana vuonna. 😀

Hiilaria tuli myös jauheen muodossa, kun mulla on toisinaan ollut vaikeuksia saada päivittäinen määrä täyteen. Lisäravinteille on selvästi oma paikkansa omassa ruokavaliossa.

Viikon eka lepopäivä on ollut tänään ja käytiin juuri saunassa. Teki kyllä hyvää ja nyt voi ottaa illan rentona sohvalla, katsoa House of Cardsia ja yrittää mennä ajoissa nukkumaan. Huomenna hommat jatkuu taas ja sali kutsuu aamupäivästä. Virtaa on kuin pienessä kylässä ja treenit maistuu hyvin! Se onkin nyt tervetullut fiilis, kun viime viikolla motivaatio ja kaikki into oli kadoksissa. Meinasi loma ja erinäiset juhlat viedä typyn ihan mennessään, mutta onneksi on ihana PT, joka muistuttaa punaisesta langasta silloin, kun se omista kätösistä välillä karkaa. Toisinaan sitä huomaa pyörivänsä pienessä oravanpyörässä, missä treeni ei maistu (ainakaan siinä määrin, että sillä päästäisiin lähemmäs alkuperäistä tavoitetta) ja tulee syötyä huonosti, minkä seurauksena on kokoajan morkkis ja huono fiilis, mistä taas seuraa mättöhimot ja löysäily ja niin se pyörä pyörii hienosti eteenpäin. Näinä hetkinä se PT:n tuki on kultaakin arvokkaampaa. Ei jostain syystä toimi ihan yhtä hyvin oman miehen tarjoamana. 😉

Joka tapauksessa nyt ollaan taas ihan eri moodissa treenien kanssa, eikä tarvitse kaivella motivaatiotakaan mistään kovin syvältä. Tästä viikosta on nyt jo hyvä fiilis, eikä treenit ole tapissa edes. Feels good, man. Joskus vaan on huonompia päiviä ja viikkoja, niin se elämä vain menee. Pääasia on, ettei jää niihin pohjamutiin rypemään, vaan nousee ylös ja jatkaa taas ruodussa. Ja se on aina sen arvoista!