Fraidein fiilikset
Tiiättekö mitä? Nyt meinaa harmittaa kuin pientä sikaa joulun alla, sillä meidän pitäisi olla nyt Hartwall Areenalla Hedbergin aitiossa juhlistamassa tyypin 365. keikkaa ja kreisibailaamassa aamuun asti muiden kanssa, mutta me ei olla. Koska enterorokko ja riski muiden tartuttamiseen. Huomenna olisi pikkujoulut Ugly christmas sweater -teemalla, mutta me ei olla sitten sielläkään. Saanen hetken rypeä pohjamudissa ja valittaa miks aina silloin pitää jonkun olla kipeänä kun olis jotain kivaa wää wää wää epäreilua!
Noin, kiitos.
Onneksi osaan katsoa myös harmistuslaatikon ulkopuolelle ja tiedostaa, että tähän päivään on mahtunut paljon kivaakin. Käytiin lounaalla Thai Orchidissa ja tuntui niin ihanalta päästä yhdessä ihmisten ilmoille kotona kököttämisen ja erakkona elämisen jälkeen (ai että mä odotan seuraavia treffejä!). Sen jälkeen ihmeteltiin Itiksessä Onnin vaarin kanssa joulupukkia (Onni ei uskaltanut mennä moikkaamaan) ja Stockan jouluikkunaa. Vähän salaa meinasi tulla sellainen joulufiilis, joka on tähän asti ollut täysin kadoksissa. Ensi viikolla pystytetään meidän musta tekokuusi ja lapset saa koristella sen. Ehkä se kynttilöiden ja joulumusiikin kera tuo lisää sitä fiilistä?
Kotiin tultua tein vajaan tunnin treenin yläkropalle. Kuminauha, käsipainot ja kahvakuula – ihan tarpeeksi apuvälineitä hyvän fiiliksen saavuttamiseen. Eteisessä odottaa Onnin amme leluineen saunaan pääsyä, jääkaapissa viilenee Fostersit. Illaksi on useampi lajitelma viiniä, josta valita mitä mieli tekee (alanko jo kuulostamaan denalta? Hyvä!). Sitten Netflixiä ja löhöä.
Varmasti ihan yhtä kivaa, kuin meno Hartwallilla ja jatkoilla. Eikö niin?
Sitten mä tässä aikani kuluksi tein inspiraatiokollaasin. Sen kasaamisesta ja sen tuijottelusta tuli kiva fiilis. Kuvat nappasin kaikki Pinterestistä. Ehkä inspiraatiokuvilla oikeasti voi vaikuttaa mielialaan? :) Täytyy ottaa tavaksi jatkossa ja tehdä jonkinlaista mielikuvaharjoittelua.
Ai niin. Tänään on tasan kuukausi enää ekaan työpäivään. Iik! Nyt heittäkää mulle sellainen bucket list lapsen kanssa viimeisille hetkille kotona, jonka ehdin toteuttaa! Mitä vielä pitäisi ehdottomasti ehtiä tehdä? Mitä taas ei kannata tehdä? Mitä te olette ikävöineet eniten töihin palattuanne?
Ensi maanantaina tulee Marja Hintikka Liven viimeinen jakso ja tässä ote tulevan jakson aiheista, jotka tuntuvat sopivan tähän hetkeen kuin nenä päähän:
Tällä kertaa puhumme perheen ja työn sovittamisesta yhteen. Emme asettele vastakkain kotiäitiyttä ja uraäitiyttä (koska se on väsynyttä ja kliseistä) vaan puhumme siitä, miten sekä työssä että kotona molemmat vanhemmat voisivat olla läsnä, onnistua ja tuntea riittävänsä. Käytännössä siis siitä, miten laskea omaa rimaansa suorittamisen suhteen. Ehkä ei haittaa, jos joka päivä ei tee itse ruokaa, jos pyykit jäävät pesemättä, jos pölykoirat vaanivat nurkissa tai jos tiskipöytä tursuaa. Ehkä sekään ei haittaa, jos lähtee töistä jo kello 15.30 hakemaan lasta päiväkodista. Tai jää kotiin hoitamaan sairasta lasta. Tai opettelee priorisoimaan töissä tärkeät asiat ja tekee vähemmän tärkeät vain puolella sydämellä. Pienillä ratkaisuilla voi saada paljon aikaan.
Asioiden laittaminen tärkeysjärjestykseen on keskeinen teema muutenkin. Millainen on perheen sisäinen työnjako? Miksi hyvä äiti ei pyydä apua, miksi kaikki pitää tehdä itse? Mikä on isän rooli tässä kaikessa? Millaisia vaihtoehtoja meillä tänä päivänä oikeasti on? Millaista on, kun töissä tuntee, että pitäisi olla lasten kanssa kotona ja kotona tuntee, että taas jäi työt tekemättä tai ne tulivat tehtyä puoliteholla?
Mielenkiintoista!
Mutta nyt karkaan viikonlopun viettoon! Nautitaan täysin rinnoin (tai tyhjiksi imetetyin patalapuin) näistä muutamasta päivästä ja startataan uusi viikko taas täynnä energiaa ja positiivisia viboja. Muiskis!
