Ihmeellinen numero viisi

Huomenna mun rakas, vielä hetken nuorimmainen, poika täyttää viisi vuotta. Viidessä vuodessa siitä reilusta nelikiloisesta minityypistä on kasvanut hulvattoman hassu, hellä, höpsö, herkkä, ajattelevainen ja rakastava poika. Iänmukaiset sosiaalisten taitojen kehitysvaiheet ongelmineen on nähty ja niiden kanssa on oltu hetkittäin aika pulassakin, mutta ne kuuluvat asiaan – onhan se vaikea tie kasvaa isoksi ja oppia kaikki tarvittavat taidot tasapainoisena yksilönä toimimista varten. Monilla aikuisillakin kun tuntuu olevan eri osa-alueilla vielä runsaasti opittavaa. 😀

MLL:n vanhempainnetin lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvät artikkelit ovat muuten todella hyviä, kannattaa tsekata ne. Itse kun luin 4–5-vuotiaan ja 5–6-vuotiaan kehitysvaiheista sain aikamoisia herätteitä siitä, että ehkä sitä itse on odottanut lapselta enemmän: melkeinpä samaa tasoa, mitä puolet vanhemmalta isosiskolta. Sen kyllä on ymmärtänyt ja siitä vaahdonnut, että te ette voi keskenään kilpailla, kun olette niin eri ikäisiä ja opitte asiat eri tahtiin, mutta itse tulee huomaamattaan usein asetettua ne odotukset käyttäytymisestä ja muusta samalle tasolle. Hyvä aina vähän herätellä itseään huomaamaan, että toinen on oikeasti vielä pieni ja tietyt taidot ovat oppimisvaiheessa. Suosittelen siis lämpimästi lukemaan kyseisen sivun artikkeleita!

Juhlat ehdittiin pitää viime sunnuntaina ja olen tosi iloinen, että niin monet pääsivät juhlimaan ja Noel sai vielä nauttia täysin rinnoin huomiosta. Jos pikkuveli olisi ehtinyt jo syntyä, tai synttärit olisivat siirtyneet johonkin tulevaisuuteen, olisi huomion keskipisteenä mitä luultavimmin ollut vauva. Tämä ajatus harmitti etukäteen ihan kamalasti (tietynlaista pohdintaa huomion riittämisestä ja antamisesta muutenkin on tullut tehtyä raskausaikana). Poikien syntymäpäivät tulevat olemaan muutenkin niin lähekkäin, että olen miettinyt paljon tulevia synttäreitä – haluan molemmille pojille omat juhlat, vaikka siinä onkin tuplasti sitten järkättävää ja muuta. On se vaan jokaisen oikeus saada olla päivänsankari ja juhlien keskipiste. Ja vaikka se aina kuinka nolottaisi (kuten kuvasta voi huomata), on se kivaa, että Paljon onnea vaan lauletaan vain juuri sinulle.

Juhlat on siis juhlittu ja nyt ollaan valmiita pikkuveljen saapumiseen. Viisi päivää laskettuun aikaan – tässähän ehtii tapahtua vielä vaikka mitä, tiedä vaikka viisivuotias saisikin huomenna erikoisen syntymäpäivälahjan pikkuveljen muodossa!