Kohti pelkoja ja niiden yli

Oon aina pelännyt käsilläseisontaa. Olen tasan kerran aikuisiällä kokeillut sitä ja sillä kerralla Markon piti seistä vieressä, koska pelotti ihan sairaan paljon. Tänään päätin, että mähän opettelen sen taidon vielä ja uskaltauduin kokeilemaan sitä ilman apua.

image3.JPG

Käsilläseisonta / Adho Mukha Vrksasana

adho mukha = face

downward (adho =downward; mukha = face)

vrksa = tree

Onnistuin olemaan kokonaisuudessaan muutaman sekunnin irti kaapista sen puolen tunnin sisällä, kun tuossa ähelsin. Muuten touhu olikin lähinnä sängyltä jalkojen pongauttamista kohti yläilmoja, räpiköimistä, yläkropan voimien testaamista, paniikkia ja itsensä ylittämistä.

Pelotti ihan hullun paljon. Kädet hikoili ja sydän hakkasi rinnassa.

Mutta on se kuulkaas niin kliseisen totta, että taika tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella. Ehkä siistein tunne ikinä, kun uskaltaa kokeilla ja siinä onnistuu edes ministi! AI ETTÄ! Pitkä matka täydelliseen ja oikeaoppiseen suoritukseen, mutta oon matkalla sinne ja jostainhan se on aloitettava.

collage.jpg

Tuettu päälläseisonta / Salamba Sirsasana

salamba = with support (sa = with

alamba = support)

sirsa = head

Tuettu päälläseisonta sujuu jo mukavasti ja siinä huomaan, miten keskivartalo on saanut paljon lisää voimaa verrattuna alkutaipaleeseen. Alussa nostin jalat sängyn reunalta ylös aikamoisella vauhdilla pongauttaen, en niinkään keskivartalon lihaksia käyttäen. Nyt saan jalat jo sulavasti maasta nostettua suoriksi ylös, kuten kuuluukin. Mutta sehän on ihan tylsää, jos homma käy liian helpoksi, joten hankin lisää haastetta laskemalla jalkoja hiiiitaasti kohti 90 asteen kulmaa (peppu ei osu kaappiin, vaikka kuvassa siltä melkein näyttää). Ihan hullun raskasta, mutta niin palkitsevaa! Vielä riittää treenattavaa, ettei vartalo lähtisi nojaamaan taaksepäin niin paljoa, mutta askel kerrallaan – vielä jonain päivänä sekin onnistuu.

Ai kän duu it!

On muuten yksi pelko vielä selättämättä: kärrynpyörä. Se tuntuu aika ylitsepääsemättömältä ihan ajatuksenkin tasolla. Ehkä uskaltaudun kokeilemaan sitä seuraavaksi, jos kun käsilläseisonta alkaa sujua. Melkeinuudenvuodenlupauksia.

Mutta hei! Mistä te ootte viimeksi saaneet endorfiinipöllyn ja riemun onnistumisesta? Kertokaa kommenttiboksiin, niin mä hehkutan (älkää antako mun olla ainoa riemuidiootti)!

Uaaah, nyt tulee uni kyllä varmasti silmään hymyillen, koska tää fiilis on niin mässy! Jos huomenna ei ole tappokipeet lihakset (on kuitenkin, miten mä edes kuvittelen muuta), niin ei muuta kuin lisää treeniä! Nyt vaan robodancella kohti sänkyä, että huominen tulee nopeammin. Diidints, diidints. 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *