Täällä ollaan, eli selvisin hengissä puolentoista tunnin urheiluhieronnasta, jota jännitin etukäteen kieltämättä aika paljon! Kokemus kaiken kaikkiaan vastasi odotuksiani todella hyvin tuntemusten puolesta. Sitä en osannut odottaa, miten huonossa kunnossa kroppa ja lihakset olivatkaan.
Kehitystä haluavan treenaajan täytyisi muistaa lihaskasvua tukeva ns. pyhä kolminaisuus, joka koostuu harjoittelusta, ravinnosta ja levosta. Omalla kohdalla lepo ja sen aisaparina oleva kehonhuolto jäävät helposti vähemmälle huomiolle, eikä varmaan ole yllätys, että se myös tuntuu kropassa. Oonkin maininnut, miten olen pyrkinyt vähentämään Duracell-pupuna menemistä, mutta vielä on paljon tekemistä niin venyttelyn, kuin muunlaisenkin kehonhuollon puolella. Onneksi näissä asioissa voi aina parantaa tapansa – niin itse tein ja varasin ajan hierontaan.
Olin asennoitunut siihen, että hieronta ei ole mitään kauneushoitoloiden tarjoamaa hemmotteluhierontaa, jossa voin vain nautiskella ja rentoutua, vaan se tulee tuntumaan ja se on kestettävä – toki kertoen hierojalle, jos homma menee aivan liian kovakouraiseksi. Aivan kuten treenikin saa tuntua tietyllä tavalla epämukavalta, niin samalla tavalla suhtauduin tähänkin.
Saavuin paikalle ihanan hikisenä, sillä mun navigaattori neuvoi aivan väärään suuntaan ja juoksin sitten lopulta paikalle erään mummon neuvomaa reittiä. 😀 Ensin käytiin vähän taustaa läpi; onko vasta-aiheita hieronnalle (tietyt sairaudet, vammat jne), ikä, harrastustausta ja syyt miksi hierontaan tulin. Kerroin myös olevani ensimmäistä kertaa kunnon hieronnassa ja että jännitti aikalailla. Heti helpotti. 😀 Käytiin toiveet hierontaan liittyen läpi ja päädyttiin keskittymään jalkoihin, pakaroihin ja ajan riittäessä alaselkä saisi myös osansa. Aloitettiin jaloista.
Salilla rullatessa olinkin tiedostanut ne kipeimmät kohdat; reisien sivut ja pohkeet. Hieronta aloitettiin pohkeista ja jo ensimmäiset hieman suuremmalla kehonpainolla tehdyt liikkeet alkoivat tuntua aiiiika makeilta. Mietin siinä, miten hauskaa seurattavaa olisi omat ilmeet, jos hierontapöydän aukon alapuolella olisi peili. 😀 Pohkeista löytyi noin peukalonpään kokoiset pienet kohdat, jotka olivat ihan järkyttävän kipeitä. Niitä painaessa tuntui siltä, että koko jalka menee suonenvetoon ja varpaatkin kipristyivät tahtomatta. Näissä kohdissa lihas oli kuulemma todella jumissa. Purin hampaita yhteen oikeastaan kokoajan, yritin hengitellä pahimpien kipujen yli ja toki suusta pääsi myös muutamia verbaalisia ilmaisuja siitä, miltä juuri nyt tuntuu.
Pohkeiden jälkeen otettiin takareidet käsittelyyn. ”Nämä ei taida olla ihan niin pahat?”. Venyttely oli ehtinyt vaikuttaa mukavasti jo takareisiin ja ne olivatkin helpoimmat alueet. Kireyttä ja kipua tuli vain ihan takareiden yläosassa, pakaran liitoskohdassa. Pakaroihin siirtyessä tuntemukset olivatkin sitten pelkkää tuskaa. Ihanankamalaakipua. Kipeimmät kohdat olivat jälleen taas hyvin pienellä alueella, joista makein kipu irtosi ihan vain painamalla. Taas hengiteltiin ja puuskutettiin.
Alaselkä ehdittiin myös ottaa käsittelyyn, se meni ihan suhteellisen mukavasti. Rangan vierestä hiljalleen painaessa tunsi selvästi, miten lihassäikeet muljahtelivat ja aukeilivat. Todella erikoinen tunne.
Tämän jälkeen käännyin selälleni. Pohkeet olivat todella kosketusarat ja niiden osuessa hierontapöytään piti vähän ulista. Muuten olinkin aivan pellit seis, tuntui etten saanut silmiä kunnolla edes auki. Naama oli tarttunut paperiseen suojaan kiinni, kiitos tuskanhien. Olin varmasti upea näky…
Tiedättekö kun huvipuistoissa on joissakin laitteissa mahdollista ostaa mukaan valokuva omasta ilmeestä? Hierontapaikat tienaisivat kyseisellä valokuvamahdollisuudella varmasti hunajaa. Osta omaksi, tai kuva laitetaan kehyksiin seinälle. Se joka ensimmäisenä toteuttaa tämän loistavan idean, saa maksaa mulle provikat jokaisesta myydystä kuvasta.
Takaisin asiaan. Etureisistä sain heti palautetta, että ne olivat kyllä todella huonossa hapessa. Ou. Etureisiä leivottaessa huomasin tosiaan miten jumissa lihakset olivat. Luultavasti tämä seikka on myös ollut ainakin osittain polvikipujen aiheuttajana. Kipu ilmenee yleensä etureisipäivänä, ei niinkään takareisiä treenatessa. Tarkalleen se tuntuu polven yläpuolella todella kovana kireyden tunteena, minkä jälkeen jalkaa ei uskalla taivuttaa enää kunnolla, kun se tuntuu napsahtavan poikki jostain. Venyttelyä ja rullausta tiedossa etureisille nyt suurella kädellä. Mielenkiinnolla odotan, onko sillä vaikutusta polvikipuun.
”Sitten ollaan valmiita.”
Pöydältä noustessa meinasi jalat pettää alta, sillä pohkeisiin sattui ihan mielettömän paljon. En voinut muuta kuin nauraa omalle katkokävelylle, kiittää ja suunnata haahuillen kadulle. Voin vain kuvitella, miltä mun koko olemus näytti. Ensi kerralla sijoitan hieronnan ajankohdan niin, että pääsen autokyydillä turvallisesti kotiin. Enkä muuten laita ripsaria. 😀
Katsotaan montako päivää tässä menee palautellessa. Eilen tein kevyttä kävelyä illemmalla, mikä auttoi pohkeiden arkuuteen ihan mukavasti. Jalkatreenit saa odottaa ainakin loppuviikkoon, ellei jopa seuraavaan viikkoon. Sitten taas heti uutta aikaa varaamaan – jalat tarvitsevat kokonaisuudessaan varmasti vielä 2-3 käsittelykertaa, että alkavat olla kuosissa. Sitten on toki vielä yläselkä käsittelemättä. Kun hieronnalla nyt saadaan paikat kunnolla auki, tulee kehonhuollosta itsestäänselvyys, jolla ennaltaehkäistään tällaisia jumitiloja. Lupaan.
Oletteko te käyneet urheiluhierojalla? Jos olette, niin millaisia fiiliksiä siitä on jäänyt? Jos ette, niin ottakaapa puhelin käteen ja varatkaa heti aika. 🙂
