Kolme kirjainta kuvaa fiiliksiä: J, E & E!
Ai että! Nyt en yksinkertaisesti kykene muuhun, kuin hehkuttamiseen.
Loma oli ihana. Täydellinen. Upea! Odotukset ylittyivät reippaasti, mieli lepäsi, vatsalaukku venyi ja paukkui syödessä pitkän kaavan mukaan joka päivä monta kertaa, rakkaus kukoisti ja kokemusten pankkiin kilisi rutkasti lisää juttuja! Reissusta tulee erikseen sitten postaus jos toinenkin, kunhan aika riittää näpyttämiseen ja saan lomaa hieman jäsenneltyä fiksummin, mutta oli pakko nyt pikaisesti saada jotain sanottua. Loved it!
Tänään katsoin uudella asunnolla, kun Nida repi huoneensa seinästä tapettia pois, mies putsasi jättimäistä parvekettamme ja mietin, että miten onnellinen sitä ihminen voikaan olla! Hymyssä suin revin itsekin tapetteja, roudasin jätesäkkejä roskiin ja innosta pinkeänä irroitin keittiön välitilan laatoitusta sorkkaraudalla. Istuin miehen vieressä edellisen asukkaan 70-luvun ruskealla samettisohvalla vain ihmettelemässä, että tässä on meidän koti; tämä saadaan laittaa juuri meidän näköiseksi. Vielä näiden puuhastelujen lomassa tuli Instagramin remppakuvaan ihana kommentti, jonka seuraava lause sai aikaan kyllä herkistymisen:
– – sua ei voi muuta kuin ihailla ja toivoa, että oppisi itsekin olemaan yhtä positiivinen kuin sinä, tapahtuipa mitä tahansa :–) – –
Kyllä maailmassa voikin olla ihania ihmisiä ja miljoonia syitä olla onnellinen! Pusipusinamnam.
Mutta hei, ettei ihan mene pelkäksi herkistelyksi, niin miettikääs tätä: uudelta asunnolta löytyi myös vuoden 1973 pornokirja! Aarteet ei aina löydykään vain sateenkaarten päästä, niitä voi löytää esimerkiksi vanhan miehen vaatekaapista… 😀
