Malttia, malttia
Laskettu aika tuli ja meni viime sunnuntaina. Kyseisen vuorokauden ekat tunnit kuluivat mukavasti kolmen muun pariskunnan kanssa, oli naposteltavaa, musiikkia, Kinect for Xbox, Manala, hyvät safkat ja paljon naurua. Kunnon yöunet, kyläilyä ja oleskelua. Rentoa meininkiä.
Ei mulla yhtään ole vielä onneksi malttamaton olo, kyllä tässä jaksaa odottaa. Noin sanoin vielä toissapäivänä. Nyt alkaa jo sen verran malttamattomuus nostaa päätään, että saa tehdä tietoisesti töitä sen eteen, että sille ei antaisi valtaa. Kyllähän se vauva sieltä tulee, kun on valmis. Ja ne ihanat sanat, jotka jokainen yliaikaisodottaja varmasti on kuullut: ei sinne kukaan ikuisiksi ajoiksi ole ennenkään jäänyt.
Itsellä tässä takana on hienoinen ahdistus siitä, että tietää vauvan kasvavan päivä päivältä isommaksi – pikkuveli oli syntyessään 4140 g ja 52,5 cm ja syntyi vain kuusi tuntia lasketun ajan jälkeen. Mitään viiden kilon järkälettä, jonka pää on kuumailmapallon kokoinen, ei kamalasti tekisi mieli synnyttää. Auts.
Ja onhan nämä loppuhetket muutenkin aikamoista odottamista vaan. Liikkumaan ei pysty kuin pakolliset ja kotonakaan ei kykene kokoajan puunaamaan nurkkia aikansa kuluksi. Tuntuu jo niin ärsyttävältä istua ja maata koko päivä ”tekemättä mitään”. Olisi ihanaa saada oma kroppa takaisin, lähteä vaunulenkille, liikkua. Nyt pelkkiä pidempiä lenkkejä koiran kanssa osaa arvostaa jo niin paljon enemmän! Nyt maksimissaan lenkit ovat olleet 1,5 kilometrin mittaisia, eli siis ihan olemattomia.
Oh well. Ei tässä enää joka tapauksessa montaa päivää ole, kahden käden sormet riittävät aivan varmasti niiden laskemiseen. Mutta aikamme kuluksi voidaan laittaa syntymäpäivälotto pystyyn: minä päivänä pieni syntyy, veikatkaa! 🙂 Jos koette omaavanne enemmänkin ennustajan kykyjä, heittäkää mukaan vielä kellonaikakin – katsotaan, kuka pääsee lähimmäksi ja saa mainetta ja mammoniaa yllin kyllin. Lotto-onnea!
