Dumso & muita arjen yllätyksiä
Eräänä iltana valot sammuivat yhtäkkiä. Olimme juuri aikeissa aloittaa pientä iltatreeniä kämpillämme, kun valot lopettivat toimintansa, ja samalla huomasimme sähkön menneen kokonaan poikki. Ajattelimme sähkökatkon kestävän vain hetken ja jatkavan sitten toimintaansa, mutta kuinka väärässä olimmekaan. Onneksemme Cristina oli pakannut mukaamme neljä otsalamppua ja yhden esimerkiksi kattoon ripustettavan lampun, joten emme joutuneet olemaan pilkkopimeässä. Virittelimme valoa taloon ja aloimme tekemään 100 burpeeta sisältävän treenimme. Treenin jälkeen heitimme endorfiinihuumassa tapamme mukaiset yläfemmat. Ei olisi kuitenkaan pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä treenin aikana myös suihku oli lakannut toimimasta. Ilmeisesti vesisäiliö oli tyhjentynyt, sillä samana päivänä myös vessanpönttömme oli hajonnut, ja vettä oli lorissut monta tuntia pöntössä hukkaan. Siinä me istuimme yltä päältä hiessä, hyttysmyrkyssä ja aurinkorasvassa. Kun päivisin on poikkeuksetta +35 ja aurinkoista, on hiki taattu jo muutenkin, mutta kyllä ne burpeet antoivat myös oman osansa tähän cocktailiin. Noh, siinä ei auttanut muu kuin köllähtää hikisenä unten maille ja toivoa, että suihku toimisi aamulla ennen tuntien alkua.
Aamulla herätessämme nihkeästä hyttysverkkomajastamme saimme todeta, ettei kannata liikaa haaveilla suihkusta. Vaikka sähköt olivat räpsähtäneet yön aikana päälle, ei vettä tullut edelleenkään. Onneksemme olimme ottaneet mukaan varavirtalähteen, joten saimme aamuksi laitettua herätyskellon soimaan, sillä kummankin akku veteli illan suussa viimeisiään. Vaikka kukko kiekuukin melko kovaan ääneen pihalla aamuisin juuri ennen normalia herätysaikaamme klo 6.30, emme ehkä jättäisi sen varaan aikaista aamuherätystä, sillä meidän tuli olla aamulla opetuspuuhissa. Siinäpä vedimme sitten työvaatteet niskaan, kampasimme hikitukan ponnarille ja suuntasimme opettamaan. Kaikkien onneksi vesi alkoi virrata siinä iltapäivän korvilla.
Myös vessanpöntön korjaus oli oma lukunsa tässä tarinassa. Koska paikallinen arkkitehtuuri ja talojen suunnittelu on paikoin jopa hieman mielenkiintoista, oli pönttö tietysti asennettu seinän sisään siten, ettei sitä voi avata ilman, että purkaa laattaseinää pöntön ympäriltä. Niinpä putkimies tuli ja alkoi paukuttaa laattaseinää säpäleiksi. Katsoimme silmät lautasina miesten touhua ja yritimme pidätellä naurua. Pääasia oli kuitenkin, että pönttö lähti taas toimimaan oikein, eikä se näin ollen tuhlannut enää ilmeisen kallisarvoista suihkuvettämme. Korjattuaan pöntön putkimies paikkasi hajoittamansa reiän paperitupoilla. Eipähän tarvitse hajottaa seinää taas uudestaan, mikäli korjaustarvetta ilmenee jatkossakin. 😀
Dumso. Tämä on paikallinen sana ilmiölle, jossa sähköt katkeavat. Olemme päässeet tutustumaan dumsoon kolmeen otteeseen edellä mainitun tilanteen jälkeen. Kaksi ensimmäistä kertaa sattui juuri sopivasti meidän atk-tuntiemme kohdalle, joten mielikuvitus oli otettava käyttöön. Ensimmäisellä kerralla siirryimme viereiseen luokkaan opettamaan Paint-ohjelman käyttöä liitutaulua apuna käyttäen. Siinä me oppilaiden kanssa harjoittelimme ja kertasimme Paintin käyttöä valitsemalla taululle piirrettyjä “työkaluja” ja piirtäen liidulla taululle kuvaa, ikään kuin tekisimme sitä Paintilla. Ilmeisesti tilanne oli oppilaille hyvinkin tuttu, sillä he eivät olleet tästä moksiskaan, vaikka meitä tämä tilanne huvitti suurestikkin. Toisella dumso-kerralla olimme juuri aloittelemassa kirjoitusharjoitusta kirjoittamalla tarinaa tietokoneella, mutta teimme sen sitten käsin vihkoon. Jatkamme tästä sitten ensi kerralla tietokoneen kanssa, mikäli dumso jättää meidät seuraavalla tunnilla rauhaan. Kolmas dumso-kokemus oli niin ikään illalla, mutta onneksemme meillä ei ollut sinä iltana alla järjetöntä hikitreeniä.
Koska olemme kaukana läheisistämme, on tietysti mukava pitää yhteyttä edes jollakin tasolla päivittäin kotiin päin. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä vaikka olemme ostaneet hienon kannettavan Wifi-laitteen, on nettiyhteytemme jatkuvasti katkolla. Meidät on yllättänyt se, kuinka nopeasti netticreditti menee, sillä jo muutamien Whatsapp-viestien lähettämisen jälkeen usealla eurolla ostettu netticreditti alkaa vedellä viimeisiään. Toisaalta on hyvä, että joudumme säännöstelemään netin käyttöä hyvin rankalla kädellä, mutta toisaalta esimerkiksi tunteja suunnitellessa ja blogia kirjoittaessa netin käyttö olisi välillä välttämätöntä. Normaalilla, suomalaisella netin käytöllä joutuisimme kuitenkin ostamaan varmaan muutaman sadan euron edestä netticredittiä kuukaudessa, mikä ei ole vaihtoehto.
Creditin lataaminen on myös oma lukunsa. Ensimmäisen kerran teimme sen suoraan Vodafonen liikkeessä, jossa myyjä kaupitteli wifi-laitteen päälle “koko kuukaudeksi riittävää 6 G:n nettiä”, joka meillä humpsahti tyhjäksi alle viikossa. Toisella latauskerralla olimme huuli pyöreänä ja kyselimme apua koulumme opettajilta. He eivät osanneet meitä tässä asiassa auttaa, mutta opettajat lähettivät oppilaan hakemaan erään yläasteikäisen pojan koulupäivän jälkeen kotoaan asti meitä auttamaan, sillä he tiesivät, että kyseisen pojan kotoa löytyy samanmoinen wifi-laite, ja poika tietäisi, kuinka credittiä ladataan. Niinpä yläasteikäinen poika juoksi vapaa-ajallaan auttamaan kahta hukassa olevaa leidiä netticreditin lataamisen kanssa. Poika vei meidät kylään kioskille, josta ostimme credittilappuja, jotka kuulemma piti saada ladattua helposti tietokoneen kautta wifi-masiinaan. Mutta eihän se tietenkään mennyt niin helposti. :) Aikamme pähkäiltyämme tajusimme kokeilla creditin lataamista kakkospuhelimeksi mukaan ottamallamme vanhalla, 3310-kännykkää muistuttavalla oldschool-puhelimella, johon wifin jättimäinen sim-kortti sopi. Tätä kautta saimme sitten vihdoin ladattua credittimme. Koko tämä projekti otti noin kolme tuntia, how simple is that. Nyt osaamme kuitenkin itsekin hoitaa creditin lataamisen, eikä se enää vie puolta päivää.
Kun vesi ekaa kertaa katkesi, pönttö ei vetänyt eikä suihkuun ollut asiaa, huomasimme, kuinka itsestäänselvänä asiana pidämme vettä ja sitä, että saamme lotrata lämpimässä suihkussa aamuin illoin niin halutessamme. Suomessa vesi ei ole itseltämme koskaan katkennut tai ollut loppu juuri silloin, kun sitä olisi eniten kaivannut. Kun sähköt menivät illan suussa ja jumppasimme pimeässä huoneessa otsalampun valossa ladaten puhelinta varavirralla huomasimme, kuinka itsestäänselvänä sähköä pidämme. Muistaako joku tilanteen, että koulussa tietokoneluokan sähköt olisivat loppuneet kesken kirjoitustehtäväsi? Emme mekään. Ja netti. Sepä se vasta onkin nykyajan vitsaus. Vaikka olemme toki asennoituneet siihen, ettemme ole täällä koko aikaa internetlangoilla, on välillä kuitenkin tilanteita, joissa tekisi mieli laittaa viestiä kotiin päin tai googlettaa, miten se aurinkopaneeli nyt toimikaan, jotta voisi opettaa kyseistä asiaa oikein oppilaille. Olemme myös mietiskelleet tähän liittyen sitä, kuinka vähän me nykyään loppupeleissä tiedämme tai muistamme asioita ulkoa. Sellaiseen ei meillä ole nykyisin juurikaan tarvetta, kaikenhan voi tarvittaessa googlettaa. Täällä asiat on toisin. Nettiyhteys löytyy harvasta kodista, tai jos löytyy, sitä käytetään ilmeisesti hyvin hyvin säästeliäästi. Täällä lapset opettelevat ulkoa todella paljon asioita, sillä muuta vaihtoehtoa ei ole. Jos et ole kirjoittanut jotakin asiaa ylös vihkoosi tai et muista sitä, ei sinulla ole välttämättä mahdollisuutta päästä käsiksi tähän tietoon jälkikäteen.
Kuten ehkä huomaatte, olemme saaneet jo tämän muutaman viikon aikan paljon pohdinnan aiheita. Toivottavasti tämä postaus antoi ajatuksen aihetta myös jollekin lukijalle, sillä nämä ovat asioita, joita helposti tulee pidettyä itsestäänselvinä asioina, vaikkei todellakaan pitäisi. Yritetään muistaa arvostaa niitä asioita, jotka meillä toimivat hienosti. :)