Ghanalaista kouluarkea

Täällä ollaan, nimittäin paikallisella koululla, jossa aloitamme opetuksen maanantaina! Saavuimme tietämättä määränpäästä sen enempää paikalliselle yhtenäiskoululle The Acropolis Schoolille keskiviikkona. Heti alkuun kävimme tapaamassa koulujohtajaa ja keskustelimme, mitä opettaisimme ja koska aloittaisimme opetuksemme. Vaikka etukäteen olimme ymmärtäneet, että saisimme valita opetettavat aineet ja luokkatason itse, oli koulujohtajalla melko selkeästi mielessään mitä ja keitä tulisimme opettamaan. Keskustelun päätteeksi saimme todeta, että maanantaina aloittaisimme opetuksen, joka sisältää pääosin tiedettä ja tietotekniikkaa. Koska paikka ja kulttuuri on meille uusi, pyysimme muutaman päivän tutustumisaikaa ennen oman opetuksen aloittamista. Taustalla samalla ajatus myös siitä, että näkisimme ensin sivusta seuraajina paikallista kouluarkea, ettemme omilla tavoilla ja tekemisillä osoita epäkunnioitusta paikallista kulttuuria kohtaan.

Näkymät, kun saavuimme koulun porteista sisään.

Kouluviikko on täällä viisipäiväinen, kestäen maanantaista perjantaihin. Osa oppilaista tulee kouluun tosin myös lauantaisin harjoitellakseen enemmän, mutta tällöin paikalla on ainoastaan vain muutama opettaja oppilaiden lisäksi. Päivä alkaa aamuseremonialla 7.50, tai sen olisi tarkoitus alkaa siihen aikaan, vaikkakin moni saapuu paikalle omia aikojaan, mukaan lukien opettajat. Aikataulut koulussa ovat lopulta yllättävän pitäviä suhteessa muuhun arjen menoon, sillä oppituntien alkamisajat ovat poikenneet lukujärjestyksestä ainoastaan tunnin heitoilla. Aamun seremoniaan osallistuu kaikki koulun oppilaat, jonka jälkeen he lähtevät marssien jatkamaan päivää omiin luokkiinsa. Seremoniassa rukoillaan alkavalle koulupäivälle, lauletaan rumpujen tahdissa ja oppilaita muistutetaan koulumaksuista. Koska kyseessä on iso yhtenäiskoulu, on alakoulu sijoitettuna alakerroksen luokkiin ja yläkouluikäiset opiskelevat rakennuksen toisessa kerroksessa. Koulupäivä koostuu kolmesta oppituntien jaksosta ja kahdesta pidemmästä välitunnista, joista toisen aikana oppilaat syövät joko koululounaan, omia eväitään tai ovat syömättä. Koululounaan saa ainoastaan maksamalla opettajalle erillisen summan, jota vastaan saa ruokakupongin. Ruokana on lautasellinen valkoista riisiä ja hieman kastiketta. Pystyimme vain kuvittelemaan, kuinka haastavaa oppiminen voi olla, jos päivän ainoa ateria on vasta koulun jälkeen kotona syötävä päivällinen perheen parissa, varsinkin jos aamupala on jäänyt välistä. Koulupäivä kun kuitenkin alkaa jo 7.50 ja päättyy vasta noin klo 15. Muuten välitunnit ovat aikaa leikkimiseen ja tällä hetkellä meihin, uusiin vieraisiin tutustumiseen.

 

Pojat pelaamassa jalkapalloa välitunnilla koulun ulkoaulassa.

Luokkahuoneet ovat kaikki samanlaisia ja niistä löytyy ainoastaan pulpetit, opettajanpöytä ja liitutaulu. Vasta yläkoulussa siirrytään käyttämään liitutaulun sijaan valkotaulua. Opetus on hyvin opettajalähtöistä ja oppitunnit kestävät 60 minuuttia. Seuratessamme tuntien kulkua emme voineet kuin ihmetellä lasten kärsivällisyyttä sen suhteen, kuinka he jaksoivat istua hiljaa paikallaan koko tuon ajan, tarkoituksena vielä oppien jotain uutta ja haastavaa! Seuraava tunti nimittäin jatkuu heti edellisen perään, vain opettaja vaihtuu ja lapset istuvat paikallaan seuraavat 60 minuuttia. Täällä, jos jossain lapset oppivat koulussa sietämään pitkäjänteisyyttä. Kuri koulussa on kova, minkä huomaa opettajien ja oppilaiden välisestä vuorovaikutuksesta, mutta samaan aikaan on ihana huomata, kuinka nauru ja oppimisen ilo kuuluu jokaiseen oppituntiin. Kouluaineita alakoulussa on vain muutama ja ne ovat hyvin asiapainotteisia. Selvästikin koulussa opittavista aineista ainoastaan tiedolliset aineet ovat arvostettuja, sillä luoville aineille ei lukujärjestykseen juurikaan ole jätetty tilaa. Esimerkiksi liikuntaa koulussa ei ole omana oppiaineenaan. Sen sijaan tiedettä, tietotekniikkaa, englantia, ranskaa, matematiikkaa on niidenkin aineiden puolesta. Vaikka opetusmateriaalia ei pahemmin ole, olimme positiivisesti yllättyneitä koulun atk-luokasta, sillä toimivia tietokoneita oli 15. Yhdelle luokalle se riitti hyvin, sillä luokkakoot tässä koulussa ovat yllättävän pieniä, vain n. 20 oppilasta, mistä myös koulujohtaja oli ylpeä sitä kertoessaan.

Oppitunti alkamaisillaan, opettajaa vielä odotellaan.

Jo muutaman päivän aikana on ehtiny nähdä jos jonkinmoisia erilaisia oppitunteja ja opettajien opetustyylejä. Opetuksessa opettaja kertoo ja kyselee, oppilaat kuuntelevat ja vastaavat, istuen kokoajan omilla paikoillaan, tosin vastatessaan opettajan kysymykseen on oppilaiden noustava seisomaan ja istuutua saa vasta opettajan luvalla. Kertaamista ja toistamista on todella paljon, mikä välillä sai jopa meidät turhautumaan, mutta ainakin opeteltava asia tulee lapsille esitettyä monesti. Oppilailla on omat vihot ja jokaiselta oppitunnilta on kirjoitettava muistiinpanot, joita luetaan kotona. Oppilaiden tekemistä tehtävistä jokainen arvioidaan numerolla tai prosenteilla. Kuukauden lopuksi oppilailla on joka aineesta koe, jonka tuloksen opettaja kirjaa vihkoonsa, joka toimitetaan koulujohtajalle. Selvä ero opetuksessa Suomeen on se, että opettajien työn tarkkailu on todella merkittävässä roolissa täällä. Heidän tulee suunnitella jokainen tunti tarkkoine sisältöineen vihkoon, jonka he toimittavat koulujohtajalle joka perjantai. Vasta koulujohtajan hyväksynnästä opettajat saavat pitää oppitunnin oppilaille. Tarkan silmän alla opettajat ovat myös oppitunteja pitäessään, sillä koulujohtaja kävelee kylmän viileästi koulun käytävillä, tarkkaillen luokkien ikkunoista opetuksen laatua. Hämmentävää oli myös se, kuinka oppitunnit alkoivat kun alkoivat, jos alkoivat. Muutaman kerran opettaja ei saapunut paikalle ollenkaan, mikä kuulemma oli aivan normaalia. Myös oppituntien aloitusajat vaihtelivat lukujärjestyksestä, joten usein kävi niin, että olimme oikeassa paikassa täsmälliseen aikaan, mutta ketään ei näkynyt missään. Tietotekniikassa oppilaat opettelivat näppäimistön käyttöä, tieteessä aurinkokuntaa ja ihmisen ruoansulatussysteemiä, matematiikassa jakolaskuja ja paikallisessa yhteiskuntaopissa Ghanan kansallissymboleja. Erityisesti viimeinen tunti oli mukava seurata sillä samalla opimme itse paljon Ghanan kansallissymboleista ja niiden syvemmistä merkityksistä.

Poika vastaamassa opettajan esittämään kysymykseen.

 

Noiden ikkunoiden takana koulujohtaja kulkee tarkkailemassa oppitunteja.

Saimme opetettavien aineiden oppikirjat itsellemme, joten saamme niistä selvitettyä, mitä aiheita oppituntimme tulee sisältää. Onneksi ostimme nettiyhteyden, sillä sen avulla luulemme selviävämme jo pitkälle oppituntien suunnittelussa. Tästä ei voi kuin hyvillä mielin lähteä suunnittelemaan ensi viikon tunteja kun aiheena tieteessä on energia- ja sähköoppi, oma vahvuutemme….. tai sitten ei. Tietotekniikassa tarkoituksena on toteuttaa Skype-puhelu Suomeen, katsotaan miten se tulee onnistumaan, sillä oma nettiyhteytemme on koulun ainoa.

Näillä eväillä lähdemme kohti opetustaivaltamme täällä, mutta sitä ennen rentoudumme vielä viikonlopun parissa. Nyt lähdemme katsastamaan paikallisen kuntosalin meiningin!

– Tanja & Cristina