Tämä tuli hieman yllätyksenä (en tiedä miten ottaen huomioon, että olen asunut Virossa yli 2 vuotta), mutta Juhannus on Baltian maissa yhtä iso hitti kuin meillä Suomessa. Tosin juhlan aiheet hieman eroavat suomalaisesta perinteestä: pääpointti täällä on ilmeisesti se, että kyseessä on Jaanin nimipäivä ja sitä juhlistetaan polttamalla kokko ja sen jälkeen hyppimällä kuumien hiilien yli. Näin varmistetaan vauraus… 

Tätä viimeisimmän tradition toimivuutta voitaisiin hieman harkista, sillä kyseiset 3 maata eivät jokavuotisesta hiilten yli hyppelystä huolimatta ole erityisen vauraita, eehhehe. 

Olen yleensä viettänyt Juhannukset ainoassa oikeassa paikassa: Turun saaristossa. Mutta nyt kävi niin, että Tallinnasta Riikaan pääsi huomattavasti helpommin ja halvemmin kuin Tallinnasta Turun saaristoon. Asiaa olisi auttanut jos Virossa olisi samanlaiset vapaapäiväkäytännöt, jotka Suomessa on. 

Mutta ei tuo Riika ollut lainkaan hullumpi idea siitäkin huolimatta, että koko kaupungissa taisi turistien lisäksi olla noin 50 paikallista. Me söimme hyvin, kävimme kukkatorilla vanhojen zeppeliinihallien edessä (jotka ovat muuten nykyään kauppahalleja) ja pyörimme vanhassa kaupungissa kuvailemassa kuin parhaat turistit konsanaan. 

Seurustelemalla erinäisten ihmisten kanssa meille selvisi, että Latviassa nainen, joka ei polta on harvinaisuus ja omituinen. Lisäksi meille selvisi, että Latviassa nainen, joka tilaa pubissa kaljan ja pihvin on ennenkuulumaton.

Sitä tuijotuksen määrää kun kaksi pientä tyttöä tilaa kaljat ja piffit! Eräs mies tuli oikein kommentoimaan ihmetystään, mutta minulle jäi epäselväksi mikä asiassa oli se ongelma koska en osaa Latviaa ja kyseinen herra kiiruhti nopeasti pois kun pyysin häntä toistamaan asiansa englanniksi.  Itseäni tämä kaikki nauratti, mutta matkaseurani ei oikein tiennyt mitä hänen olisi pitänyt tällaisista reaktioista ajatella.

Kaiken huippu oli Amerikkalaiseksi itsensä esitellyt mies, joka oli reissussa kahden täysin eksyksissä olevan ruotsalaisen kanssa (kysyivät Riikan bussiasemalla missä Riikan bussiasema on eivätkä oikein tienneet pitikö heidän olla Riikassa vai Vilnassa ja mikä näiden kahden ero mahtoi olla).

Sillä aikaa kun yritin selvittää ruotsalaisten kanssa missä he olivat ja mihin menossa, amerikkalainen kyseli ystävältäni missä asumme. Kun ystäväni sanoi, että Virossa, herra sai kovaäänisen naurukohtauksen. En tiedä miksi, koska hän ei loppujen lopuksi tiennyt mikä tai missä Viro on… Uskomatonta ottaen huomioon, että hän oli juuri astunut ulos bussista, joka tuli Tallinnasta. 

Tämän jälkeen häneltä taisivat jutunaiheet loppua koska hän pamautti sitten ilmoille sen kysymyksen, joka yleensä heitetään heti ensimmäiseksi kun tavataan uusia ihmisiä: ”Are you lesbians?” 

Ja juuri sillä hetkellä taximme kurvasi ovelle. Tulipahan ainakin tavattua mielenkiintoisia ihmisiä, joiden kautta sitä osaa taas arvostaa omia suomalaisjuuriaan ja sitä, että on kasvanut luokattomassa yhteiskunnassa, jossa sukupuoleni ei ole koskaan määritellyt sitä, mitä voin tehdä tai syödä ja mitä en.