Syksy alkoi täällä Tallinnan päässä jo tuossa heinä-elokuun nurkilla, keväästä loikattiin siis suoraan syksyyn. Nyt illat jo pimenevät kiihtyvää vauhtia ja sen seurauksena väsymys iskee lamaannuttavasti joka päivä vähän aikaisemmin, minkä lisäksi kaikki seuraava on päin seiniä: Täällä kehitysmaata lähentelevässä ja silti digitalisaation supervoimana itseään markkinoivassa minivaltiossa lämmitykset laitetaan taloyhtiöissä päälle vasta kun sisälämpötila on +16 astetta. +17,5 on siis ihan OK… Ei muuten ole! Henkistä hyvinvointiani ei myöskään edistä se, että kollegani on samanaikaisesti vielä yli viikon Espanjassa, jossa lämpö lähentelee +30 astetta. Lisäksi työnhakuni on reippaasti miinuspuolista kun ottaa huomioon hakemuksiin käyttämäni ajan ja energian ja niistä irronneen tuloksen (läjä kiitos mutta ei kiitos-meilejä). Sitten on tämä never-ending sade. Luulisi, että täällä siihen olisi jo tottunut, mutta ei, Se ei vaan koskaan lakkaa ketuttamasta…

Ei tälle vee-tutuksen ultimaattiselle huipulle löydy Suomen kielestä sanaa. Tuntuu 24/7 siltä, että kaikki menee perseelleen. Mutta hei, eipä tässä mitään uutta ole, näinhän tää joka syksy menee.

Ja onneksi juuri siitä syystä, että tässä tilanteessa ei ole mitään uutta, voin angstiröllin uhmatessa kääntyä vanhojen, hyväksi todettujen keinojen puoleen ennenkuin romahtaa. Niinkuin elämässä yleensä, simppelit keinot toimivat myös syysmasiksen kohdalla: keskitytään hetkeen ja siihen mitä kaikkea ihanaa meillä tälläkin hetkellä kaikesta angstista huolimatta on ja ollaan lempeitä itsellemme. Itse hyväksi havaitsemiani syyssynkkyyden karkottajia ovat ainakin seuraavat 5 asiaa:

Ruoka

Ei, ei se Arnoldsin kuuden kappaleen donitsi-paketti, jonka vedät yksin kotona, eikä se Ben&Jerry’s-altaan tyhjennys. Kun sanon ’ruoka’ tarkoitan ihan oikeaa, kunnollista, ehkä vähän upgreidattua ateriaa, joko lounaan tai illallisen merkeissä. Oli se sitten itse kotona kokkailtu lempparipasta-annos tai ravintolassa tilattu pihvi. Valitse se vaihtoehto, joka on sinulle mieluisampi ja antaa sinulle paremman fiiliksen.

Itse valitsen mieluummin ravintolareissun ystävän seurassa, siinä on jo niin paljon piristystä, että baibai syysmasis! Joskus taas (kun sataa sieltä E-nimisen persiistä) on ihan kiva itsekseen taiteilla keittiössä. Varsinkin sen jokasyksyisen flunssan kourissa tykkään käyttää reilusti chiliä kotikokkauksessa, koska mikään ei lämmitä kroppaa ja mieltä niinkuin kunnon tujaus tulisuutta.

Urheilu

Mikä toimisi paremmin syysagression purkamiseen kuin se, että vetää itsensä ihan henkihieveriin lenkkipolulla tai salilla? No ei mikään! Kun sieltä rääkistä pääsee kotiin ja saunaan, on niin loppu, ettei kerta kaikkiaan kykene ajattelemaan syksyä ja kaikkia sen kakkamaisuuksia.

Musiikki

On ihmisiä, jotka kurjissa fiiliksissä taipuvat kuuntelemaan surullista, hidasta tai muuta ei-kovin-mieltä-nostattavaa musiikkia. Älä hyvä ihminen tee sitä itsellesi. Jos ketuttaa ja se ketutus ketuttaa, laita mieluummin soimaan jotain positiivisempaa! Oli se sitten joku jooga-CD linnunlauluineen ja merenkohinoineen tai ihan rehellinen Spice Girls-soittolista. Jos se ei saa edes pientä hymynkaretta naamalle tai liikettä kropassa aikaiseksi, saatat olla menetetty tapaus.   

Eläinterapia

Tätä en voi suositella eläinallergisille, mutta meille muille: works every time! Jos ei ole omaa elukkaa, lainaa kaverilta tai käy vaikka eläinten suojakodissa ihan muuten vain. Tai vielä parempi, mene vapaaehtoiseksi sinne tunniksi tai pariksi. Tässä on tietysti se riski, että siellä on joku ihan liian ihana ötökkä, joka kainalossa saatat lähteä kotiin. Tästä syystä en ole itse uskaltautunut vapaaehtoiseksi eläinten pariin, vaikka tekisi kovasti mieli. Tunnen itseni, ja riski useamman karvaystävän suojasta kotiin raahaamiseen on valtava! Varsinkin kun tuossa pari yötä sitten näin unta, että adoptoin corgin… Enneuni perhaps?

Ajatusten ohjaaminen muuanne

Juuh, tämä vaatii vähän psyykkistä poweria, eikä välttämättä onnistu jos kierii tarpeeksi syvällä siellä ojan pohjalla henkisesti. Mutta ihan vinkkinä sellaisille, esim. itselleni, jotka tiedostavat sen, että tämä nyt on mitä on, meillä pitäisi olla henkiset voimavarat siihen, että pystymme siinä negatiivisuudessa vellomisen sijaan keskittämään ajatuksemme johonkin positiivisempaan ja hyödyllisempään. Se saattaa vaatia sen, että käy ensin lenkkipolulla purkamassa fiiliksiä tai huutaa hetken seinälle (todennäköisesti sille vieressä olevalle lähimmäiselle, mutta suosittelen kuitenkin seinää), jonka jälkeen mieli on pikkasen kevyempi… Pikkasen.

Suunnittele vaikka seuraavaa lomamatkaasi; mieti lähestyviä Halloween-juhlia tai pikkujouluja, mitä kaikkea näille merkkipäiville voisi keksiä; siivoa (jotkut oikeesti nauttii siitä…); kilauta kaverille; jne., jne., jne.

Eihän tää mitään herkkua ole asua täällä pohjoisessa. Mutta eipä kukaan meitä täällä pakota olemaan, vaikka moni varmasti ajatteleekin, että lähteminen ei tule kyseeseenkään. Mutta tosiasiassa meillä kaikilla on mahdollisuus muuttaa johonkin lempeämpään ilmastoon, jopa niillä, joilla on jo perhettä, työpaikat, jne. Järjestelykysymyksiä kaikki. Mutta nyt ollaan täällä, ja kuten tiedetään, hyvin iso osa omasta onnellisuudesta on täysin riippuvaista siitä, miten itse reagoit ja suhtaudut asioihin. Angstissa vellominen aiheuttaa vain lisää pahaa oloa, kun taas sen päätöksen tekeminen, että kaikki on ihan OK, on ensimmäinen askel astetta parempaan syksyyn.  

Itselleni iloa tähän kylmyyteen ja synkkyyteen toi Skype-keskustelu slovakialaisen ystäväni kanssa, jo pelkästään siksi, koska kaverit on kaiken A ja O. Hyvin pian keskustelun jälkeen sähköpostiini kilahti lentolippu Bratislavaan ja sen vuoksi, huolimatta siitä mitä schaibaa tuolta taivaalta tulee ja kuinka paljon, mulla on asiat mitä mainioimmin. 🙂