Miehen syövereissä
Kunniaani on loukattu. Minua on väheksytty. Kaiken lisäksi sukuni edessä. Ai, että mitenkö? On epäilty, etten osaa hallita tekniikkaa. Olen vain halunnut viihdyttää ihmisiä ja saan vain palkaksi väheksymystä. Kukaan ei ole puolellani.
Onneksi Tv:stä tulee urheilua koko päivän. Antakaa minun olla rauhassa omassa synkkyydeteni luolassani.
Olen mies. Miehellä on on auto, vene, moottoripyörä, kesämökki ja moottorisaha. Ai eikö sinulla vielä ole venettä? Niin,tietenkin, et ole vielä päättänyt millaisen haluat. Ymmärrän.
Mies ei ole herkkä, kun paikalla on muita miesten miehiä. Mies on herkkä vain, kun paikalla on vaimo tai tyttöystävä -tai äiti. Mies on haavoittuvainen olento. Ulkoa terästä, sisältä saippuakupla.
Vai onkohan se vain itsetunto, joka saattaa pahalla hetkellä poksahtaa taivaan tuuliin kuin saippuakupla?
Oma maratonini on ollut oppia, että kun sanon tyhmiä asioita ja pyydän anteeksi niitä, eikä se auta, miehen huonovointisuus ei sittenkään ole vain ja ainoastaan minun syyni. Kun minulle sanotaan ilkeiä asioita, pahoitan mieleni. Itken ja masentaa. En kuitenkaan voi täysin syyttää toisia. Minun on kannettava vastuuni siitä, miten suhtaudun ikäviin sanoihin tai jopa ilkeyteen. Voikohan mies juosta oman maratoninsa?
Vai ovatkohan ihmiset miesraukan ympärillä kertakaikkiaan liian ilkeitä ja ymmärtämättömiä siitä suunnattomasta herkkyydestä, jota mies sisällään tuntee. Onko syy ankeissa lapsuuden oloissa ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuudessa.Toisaalta jos itsetunnon pohja on esine, mitä esineen rikkoutuminen tai toimimattomuus meissä aikaansaakaan. Turhautumista, ärsytystä, vihaa ja masennusta. Lapsuutta ei voi elää uudelleen voidakseen luoda itsetuntonsa kasavaessaan aikuisuuteen. Vanhempiensa syyttäminen ei myöskään korjaa tilannetta, jos itsetunto on jäänyt vajaaksi.
Kognitiivisen terapian kulmakiviä on kai päivittäinen itsetutkistelu positiivisin silmin. Sano itsellesi joka päivä kolme positiivista asiaa itsestäsi, kirjoita ne paperille ja mietiskele niitä. Sopiiko tämä terapia miehelle? Ihmisiähän me vain kaikki ollaan, niin miksei! Mutta miehen mielen syöverit jäävät kuitenkin luultavasti ikuisesti mysteerioksi minulle. Ne kai jäävät sinne miesten omaan luolaan, joihin naisilla ei ole asiaa.
Uskon muutokseen. Olen nähnyt muutoksen. Haluan itsekin edistyä ja muuttua, että elämä olisi kitkattomampaa. Ajoittain se on sitä, yhä pitempiä jaksoja, rakkautta ja rauhaa. Kasvamme kuin puut, rinnakkain imien samaa vettä maasta. Ole sinä mänty, minä olen vaahtera. Hyväksytään piikkimme ja lehtemme, tule pois luolastasi, tule kokonaan aurinkoon.
