Talo täynnä näitä aarteita. Ensimmäisen kerran asuin ulkomailla Italiassa yhden kesän. Työni oli hoitaa turistien lapsia rannalla viisi tuntia päivässä. Tai tein myös retkiä heidän kanssaan, mutta kolmen kuukauden aikana olin tunteja ja tunteja rannalla. Keräsin silloin ensimmäisen simpukkakokoelmani.

Myöhemmin maailmaa kiertäessä niitä on rannoilta kertynyt kiloja. Sanddollars, (enemmänkin kai korallia-enpä oikein tiedä!) augers, (kuvassa noi jäätelötötterön näköiset) miters, cones, kowries (sen tiedän suomeksi, kauri-kotilo), murexes, spindles, tritons, strombs, seroents, olives, horns,  baskets, drupes ja paljon lisää. Viimeksi löysin nuo roosat, oranssit ja liilat. Nyt ne koristavat kynttilälautastani.

Lajittelen niitä ja toivon, että jonain päivänä saan aikaa oikeasti opetella niiden nimiä.

Mahtava meri, mitä aarteita. Vahingossa viime reissulla löysin yhden kotilon, joka oli tyhjien kuolleitten keskellä elossa. Huomasin sen vasta seuraavana aamuna ja äkkiä kiikuttamaan sitä takaisin mereen. Tähän vuoden aikaan tässä lumen ja kylmän keskellä ne muistuttavat auringosta ja kesästä.