Olen elämäni taitekohdassa.

Lapset maailmalla ja isä ja äiti nukkuvat tuonen lehdossa, Aleksis Kiven sanoin.

Hoivavaiheeni on tältä erää ohi. Saan keskittyä hoivaamaan itseäni. Enkä hanki koiraa, en kissaa, enkä edes kultakalaa. Miestäni voin hoivata tasavertaisena aikuisena. Ja hän minua. Ja sen teemmekin.

Mikä upea uusi tilanne! Päätin siis opiskella itselleni uuden ammatin. Kolmannen. Mahtava tilaisuus.

Pohdimme psykologian kannalta elämää ja asenteita. Mistä stressi johtuu, onko eroa sillä synnytkö mieheksi vai naiseksi, millainen on toimiva ryhmä? Opin joka päivä uusia asioita ja sanojakin. Luen psykologiaa ruotsiksi ja englanniksi.

”Ei oppi ojaan kaada”, sanoo vanha kansa.

On elämän riemua aamuauringon pakkasessa matkustaa kuin nuori vasta lukionsa lopettanut yliopistoon. Paniikissa vielä bussissa luen viimeisiä termejä. En kuitenkaan stressaa kuten lukion jälkeen. Osaan kai jo suhtautua. No, en vanno sittenkään. Odotetaan kunhan ensimmäinen tentti on ohi.

Jahuu, muutama vuosi tätä ja olen tietäjä. Olen nöyrä tietäjä uutta oppineena. Suosittelen rohkeasti ottamaan askeleen tuntemattomaan. Se saattaa virkistää. Melkein kuin olisi lapsi jälleen.