Perunoita

Muistatko vielä kumiperunoiden aikaa? Tai ehkä multaperunoiden kautta. Elämä on nykyään paljon yksinkertaisempaa, kun perunaharjaa ei tarvita ja perunat voi heittää kiehuvaan veteen sen kummemmin niitä edes huuhtelematta.

Olisi mielenkiintoista tietää miten lapsenlapseni suhtautuvat aikanaan multaperunoihin. Kumiperunoita tuskin kukaan enää ikinä kaipaa. Ruotsin kouluissa ekotietoiset lapset on opetettu syömään perunansa kuorineen. Kuusivuotias saattaa pitää pitkän puheen  kuorten syömisen eduista. Kaikkein tärkeimmät hivenaineethan ovat kuoressa ja juuri sen alla, saan kuulla.

”Hyvä, hyvä, mutta ei minulle”, sanon ja hymyilen vaivautunutta hymyä. Ymmärränhän minä, terveys ennen kaikkea. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Se pätee minunkin makuaistiini.

Mikä ihana tuoksu juuri keitetystä perunasta lähteekään. Kuin kotoisa pullan tuoksu.

Perunat eivät Suomessa ole trendikkäitä. Karppaus on. Harmi. Voin kuitenkin kuvitella, että lapsenlapseni vannovat vielä aikanaan vanhanaikaisten multaperunoiden piikkiin. Kaikki mennythän tulee aikanaan muotiin.