Veitsellä viilletty persoonani

Minut on viilletty. Persoonani on kadonnut. Hiukseni on leikattu! Veitsellä! Ahdistus!

Lisäänkö vielä muutaman !!!!

Kävin samalla viikolla kynekologilla, rintani tiristettiin mammografiassa, hammaslääkäri porasi hampaitani ja sitten eksyin kampaajalle.

Kampaaja vei minäni.

Jo ensimmäisistä niskaviilloista tiesin, että edessäni ovat vaikeat ja masentavat ajat. Olin näyttänyt kuvan edellisestä leikkauksesta, joka oli MAHTAVA. Selitin, että pitää olla tosi, tosi varovainen takaosan kanssa. Alä leikkaa varsinkaan takaa liikaa. ”Siis pituutta säästävä leikkaus?”-”Niiin, juuri niin.”

Hah! Ei muuta kuin veitsellä tukka pois. Tukka pois ja vankilaan. Siltä se tuntui, kun ei oikein huvita mennä kotoa mihinkään.

Ihan hyvä se on, lohduttaa perhe. Niinpä kai, mutta minä se en ole. Hiuksissa on persoonani. Kesällä ehkä löydän itseni uudestaan, kun ne 7 senttiä ovat tulleet takaisin. Siihen saakka saan joka aamu veivata ja vääntää, että kehtaan katsoa peiliin. Mutta pituus ei palaa.

Jotkut ei uskalla mennä hammaslääkäriin, mutta minä en uskalla mennä kampaajalle. Nyyh!