Broom(e) Broom(e)
Broome Broome vaan! On tämä Broome sitten jännä yhdistelmä upeita auringonlaskuja ja rantoja, öisiä jättisudenkorentoparvia, aasialaista arkkitehtuuria, monikulttuurista kaupunkikuvaa (aasialaisia skoottereineen ja pyörineen, aboriginaaleja kävelemässä ja turisteja ihmettelemässä, miksi kaikki on kiinni), helmenpyyntiä, luksushelmikauppoja ja kamelifarmeja. Voipa täällä nähdä dinosaurusten jalanjälkiäkin kalliossa, siis silloin kun kyseiset fossiilit eivät ole veden alla. Kuten nyt.
Broome muistuttaa lähinnä aavekaupunkia tähän aikaan vuodesta. Täällä päin maata sade- ja kuivien kausien vaihtelu todella merkitsee, ja koska elämme vielä sadekautta, useat kaupat ja ravintolat viettävät keskipäivän aikaan siestaa eli ovat kiinni. Ainoa bussi Cable Beachin hostelliltani keskustaan kulkee kerran tunnissa, sarjassamme you need a car. Kävelimme toissapäivänä huonekaverini kanssa tunnin keskustaan ja takaisin, koska ajattelimme ettei tunnin kävelymatka ole matka eikä mikään ja vain laiskat aussit ajavat joka paikkaan maastureillaan. Kävely +37 asteen helteessä ei kuitenkaan ollut maailman paras idea ja turisti-infon tädit pitivät meitä hulluina, mutta onneksi oli riittävästi vettä ja selvisimme hengissä. Kaikkea sitä tekee nähdäkseen japanilaisten helmenpyytäjien hautausmaan.
Meikäläisen eka japanilainen hautausmaa.
Helmilusikoita ja -haarukoita 15 $/kpl!
Helmien sukeltaminen oli rankkaa puuhaa!
Kaupungin keskustassa oli viehättävä vanha leffateatteri, joka väitti olevansa maailman vanhin yhä toiminnassa oleva cinema. Leffateatteri näytti ulkoilmakinon ja kesäteatterin risteytykseltä, jossa oli ihanat vanhat rantatuolit. Olisimme halunneet mennä leffaan katsomaan Kaunottaren ja Hirviön, mutta viimeinen bussi keskusta hostellille lähti jo klo 18.05, siis tunti ennen leffan alkamista. Sarjassamme you need a car. Ei sitten.
Broomen suurimmat vetonaulat ovat seuraavan kerran parin viikon päästä nähtävä kuuilmiö Staircase to the moon, toukokuussa pidettävät ravikisat sekä tietysti kamelit. Cable Beachilla järjestetään kameliratsastuksia aamuisin, päivisin ja auringonlaskun aikaan. Kameleita roudattiin aikoinaan tänne Australian aavikkoiseen osioon muun muassa Intiasta ja Palestiinasta, koska niiden ajateltiin selviävän hyvin Australian oloissa. Kamelit selviytyivät liiankin menestyksekkäästi, koska Australiassa on nykyään villikameleita, jotka ovat onnistuneet tuhoamaan muiden tuontieläinten kuten jänisten, lampaiden ja sikojen tapaan australialaista luontoa, ekosysteemiä sekä uhkaamaan paikallisten lajien elinoloja. Niinpä kameleita joskus ammutaan helikoptereista, koska niistä on vaan pakko päästä eroon. Tai sitten ne ilahduttavat turisteja biitsillä. Jep, täältä löytyy kenguruvaroituskylttien lisäksi myös kamelivaroituskylttejä. Only in Australia – täältä löytyy kaikkea.
En ratsastanut kamelilla, mutta seurasin kamelikaravaania ja otin kuvia ratsastavasta huonekaveristani, mikä oli täysin sallittua ja ilmaista. Tosin en saanut ilmaisia helmikorviksia ja alennuskuponkeja Broomen (kiinni oleviin?) ravintoloihin. Karavaanin perässä kävellessäni tutustuin kamelinkakankerääjään (!) joka, yllätys yllätys, on täällä myöskin Working Holidaylla. San fransiscolainen reppureissaaja oli valmistunut rikosoikeudesta (!), työskennellyt Sydneyssa kuukausia raksalla ja lentänyt viikko sitten Broomeen. Aikaisempaa kamelikokemusta ei ollut, mutta hevoskokemusta kyllä. Broome oli ilmeisesti pieni kulttuurishokki Sydneyn jälkeen, eikä autoakaan ollut, mutta mitäpä rikosoikeusjuristi ei toisen vuoden viisumin takia tekisi. Taas yksi reppureissaaja kirjaimellisesti paskaduunissa Australiassa – sarjassamme been there, done that, ei tarvi tehdä enää ikinä.
Jokaisella kamelilla oli oma nimi, ja ne olivat kuulemma jokainen aikamoisia persoonallisuuksia. Perääpitävä kameli oli vielä nuori ja opetteli (arabialta kuulostavia?) käskyjä (siis alas ja ylös). Kuten hevoset, myös kamelit tykkäävät porkkanoista. Ei päivää, ettei oppisi jotain uutta!