Terveisiä puolivälistä
Terveisiä Hong Kongista! Täällä on kello viisi tuntia Suomea edellä, mutta yhteensä 13 tuntia lentämistä + kahden tunnin vaihto Lontoossa sekoitti ajantajun niin, ettei tällä hetkellä väsytä mitenkään ylivoimaisesti. Lähinnä keinuttaa. Toisaalta en tiedä kuinka myöhään on kohteliasta kirjoittaa, jos muut pari hiljaista dormilaista haluavat pian mennä nukkumaan, mutta yritän tiivistää viikon sisällä tapahtuneita juttuja.
Täällä on vuoria!
Satunnaisia asioita, joita olen viikon aikana oppinut muutosta, matkustamisesta ja elämästä:
– Alppi-Raudan muuttopahvilaatikot on perseestä (vaikkakin Alppi-Raudan asiakaspalvelu on erinomaista ja muutenkin hyvä meininki, support your local rautakauppa!)
– Seuraavassa muutossa voisi oikeasti suunnitella, mitä pakkaa mihinkin laatikkoon tai jätesäkkiin ja minkä huoneen kamat menevät mihinkin. Nämä asiat voisi esim. kirjoittaa laatikoihin. No, katsotaan jos sellainenkin ihme kuin muuton logistiikan järkevä suunnittelu joskus tapahtuu….
– Seuraavaa muuttoa ennen voisi myös heittää tavaraa pois, sen sijaan että alkaa käydä tavaroita läpi pakkaamisvaiheessa. On ylipäätään huolestuttavaa, että 29-vuotias yksin asuva ihminen tarvitsee kaksi varastoa kamoilleen
– Rinkka on hankinta, jossa ei kannata säästää, koska armeijan ylijäämärinkat eivät välttämättä ole Varusteleka-katu-uskottavuudestaan huolimatta parhaimpia reissurinkkoja. Onneksi vanha rinkka oli vielä tallella, ja vikana päivänä kotijoukkojen kanssa pujotettiin vanhan rinkan pussiin uuden Varustelekan rinkan naru kolmen naisen yhteistyöllä. Näin saatiin jo vuodesta 2006 palvellut rinkka taas toimimaan. [toim.huom. Varustelekasta ei muuten mitään valittamista, päinvastoin, mutta itsepähän ostin sopimattoman rinkan.] Rinkasta puheenollen, pakkaustetris ja vaatteiden rullaus on taitolaji, joka vaatii kärsivällisyyttä, mutta siihen täytynee suhtautua jonkinlaisena meditaationa. Omasta mielestäni pakkasin ihan liikaa, vaikka rinkka jäi reilusti painorajoitusten ulkopuolelle – pakkausmentorini mielestä taas vaatemääräni ei riittänyt mihinkään. Saa nähdä, millaisilla kantamuksilla täältä tullaan joskus takaisin.
– Ruger Hauer, Paperi-T ja Iisa ovat masentavaa pakkausmusiikkia, mutta Foo Fighters nostaa energiat ja pakkausrytmin uudelle tasolle
– Pakastepizzoja kannattaa tuunata itse esim. lehtikaalilla (asia, joka monesti unohtuu ns. pakastepizzamielentilassa)
Myös Mäkkäri on joskus yllättävän hyvää. Ainakin nälkäkiukussa Hong Kongissa.
– Huvila-teltan keikat kuuluvat aivan riittävän hyvin Piritan terassille (ilmainen vinkkivitonen)
– On yllättävän rankkaa hyvästellä koti, jossa on asunut viimeiset viisi vuotta, vaikkakin hyvästit ovat väliaikaisia. Tästä lähtien oma huonekin on luksusta, mutta kaikkeen tottuu, näin mukavuusalueen ulkopuolelle kun rohkeasti mennään.
En olisi selvinnyt viime viikosta mitenkään ilman perhettä ja ystäviä. Lähdön hetki oli yllättävän rankka ja kanssasuomalaiset diskreetisti kuuntelivat sivukorvalla, kun itkin ystävälle puhelimeen lähtöterminaalissa ennen boardingia (Eikö kukaan ikinä itke Helsinki-Vantaalla? Olen nähnyt vain iloisia jälleennäkemisiä saapuneiden aulassa). Lontoossa kuuntelin uusi-seelantilaisen eläkeläispariskunnan keskusteluja japanilaisen kanssa jostain urheilukilpailusta, katsoin Heathrow’n ihmisvilinää ja piristyin. Jumbojet näytti ensin hyvältä, kunnes tajusin skumppaa juovien matkustajien kuuluvan bisnesluokkaan, mutta matkustaminen sujui tarpeeksi hyvin turrepuolellakin leffa- ja sarjavalikoimaa selatessa (Mindy Project, uusi lemppari!). Sain jonkin verran nukuttuakin. Jossain vaiheessa turbulenssia ajattelin unenpöpperöaivoillani ”jos tää kone nyt putoo mä en kestä” muttei se pudonnut. Still alive.
Like a hipster.
Löysin lentokentältä otetun kartan ja turreoppaan ohjeiden avulla itselleni kohtalaisen vähäisillä eksymisillä Hong Kongin hostelliin, joka on siisti, rauhallinen ja valittu HK:n parhaaksi hostelliksi – tuuri kävi siis. Ratsasin kylläkin Hostelworldin arvostelut etukäteen tarkkaan, muttei näistä ikinä tiedä. Toisaalta karmeista hostelleista saa ”hauskoja” anekdootteja, ehkä…? Mutta ei reissua ilman pientä säätöä, sillä onnistuin lukitsemisinnostuksessani lukitsemaan tavarani lisäksi myös lukkoni avaimen kaappiin ja lukko piti käydä avaamassa pihdeilllä. Tai siis olin aivan varma, että onnistuin tässä. Tietysti avaamisoperaation jälkeen huomasin, että avaimet olivat koko ajan kaapin ulkopuolella – en ollut sössinyt ollenkaan.
Room with a view.
Ehkä havaittavissa on siis pientä matkaväsymystä ja reissussa rähjääntymistä, mutta yritetään ottaa huomenna rauhallisemmin ja käppäillä vähän kaupungilla, ennen kuin pitää taas pakata ja lähteä seuraavaan lentokoitokseen.