Kesäpäivä Fiskarsin satumaassa

Olen aina ollut kesäihminen (kuten varmaan suurin osa suomalaisista), mutta tänä vuonna syksyn saapuminen tuntuu hyvältä, suorastaan odotetulta. Kesään tuntuu liittyvän ihmeellinen (sosiaalinen) suorituspaine. Tai onnellisuuspaine, kuin kilpailisi Instagramissa siitä, kenellä on parhaat kesäkuvat ja upein kesä 2018. Ehkä olin vain loman tarpeessa ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kaipaa neljän viikon (palkallisia) kesälomia – tätäkö se keski-ikäistyminen on?

Yksi parhaista kesämuistoista oli päiväreissu Fiskarsiin, jossa kävin ensimmäistä kertaa ikinä. Luulin että päiväreissu riittäisi, mutta tuossa taianomaisessa paikassa olisi pitänyt viettää viikon retriitti. En ollut tajunnut että kyseessä on upea taiteilijakylä, jossa joka kulman takana voi löytyä jotain mielettömän kaunista, kuin olisi keskellä maalausta – osasin odottaa lähinnä Fiskarsin kauppaa ja antiikkia. Fiskarsissa aika tuntui pysähtyvän, enkä olisi yhtään yllättynyt, jos vastaan olisi kävellyt seurue Jane Austen-asuissa, se olisi vain sopinut kuvaan. Luin tällä viikolla Guardianin jutun Fiskarsista, ja tuli ikävä tähän upeaan ympäristöön, joka vaikuttaa (ainakin kesällä) luovan henkilön paratiisilta. Oivallinen paikka paeta kaupungin kiireitä, ja saada kuitenkin annos hipsteriyttä, jos ei muuten niin pienpanimobaarissa. (P.S. Tää ei oo kaupallinen yhteistyö. Oispa. Mut fiilistelen muuten vaan ihan fiilistelyn ilosta.)

Parasta on käydä taiteilijan kotinäyttelyssä, erityisesti kuin pelkkä kotikin on jo itsessään taide-elämys. Kyseessä Karin Widnäsin residenssi.

Käytiin Fiskarsissa kesän asuneen ja työskennelleen serkkuni kanssa katsomassa Fiskars Villagen About Clay -näyttelyn, joka harmillisesti loppui tänään, joten postaan sitä ajatellen liian myöhään. En osannut kuvitella, että keramiikkanäyttely voisi olla niin kiinnostava, innostava ja moderni, muutakin kuin kippoja ja kuppeja. Törmättiin näyttelyssä myös töitään esittelevään taiteilija Kim Simonssoniin, jolla on siisti tyyli – tykkään tuosta neonvihreästä Matrix-väristä.

Tämä oli upea. Taiteilija kävi kuulemma kääntämässä patsasta vähän väliä näyttelyn ajan. Käyntini aikana se oli selin katsojiin.

 

Muurahaiskarhut olivat niin suloisia! Punaisista tarroista päätellen kävivät hyvin kaupaksi.

 

Jotkut ihmiset elää näin joka päivä.