Melbournen talvesta Queenslandin kesäkeleihin

[Disclaimer: teksti on kirjoitettu osittain respan koneella, josta puuttui ääkköset ja wifin takkuilun takia en edes yritä ladata kuvia tällä kertaa – better luck next time?]

Tällä viikolla hyvästelin Melbournen. Oltiin sometutkijan kanssa maanantaina oudossa samanlaisessa väsyneessä ja hajamielisessä zombie-jumitusmoodissa, mutta päätettiin silti kierrella ympäri kaupunkia. Ensin tsekattiin Docklands, joka oli yhtä kuin rakennustyömaa satamassa, aavemaisen hiljainen kauppakeskus ja surullinen maailmanpyörä joka näytti hienommalta lentokenttäbussin ikkunasta kaukaa. Iltavalaistuksessa Docklands on varmasti enemäan näkemisen arvoinen. Maailmanpyörä muistutti vähän Helsingin vastaavaa, paitsi sen sisallä pystyi seisomaan ja kavelemään. Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, ettei kyydistä raaski maksaa. Sääli, ettei satamassa ollut enemmän elämää, ainakaan vielä...

Mentiin myös Fitzroyn suuntaan Abbotsford Conventiin, eli vanhaan nunnaluostariin, joka toimi inykyään luovana taiteilijoiden ja yrittäjien tilana ja työhuoneena. Talo oli vanha, iso ja hieno, mutta itse idea luovien ihmisten tilasta, jota kuka tahansa voi mennä ihmettelemään, ei käytannössa toiminut. Odotin jotain Berliinin Tachelesia vastaavaa, tai että pääsisin jonkun taiteilijan ateljeeseen, mutta työhuoneet olivatkin pieniä toimistoja – joista suurin osa oli kiinni ja lukossa. Oh well. Talon alkuperäisestä kunnosta oltiin kuitenkin pidetty huolta, eikä se ollut esimerkiksi graffitien peitossa.

Paikassa oli myos Lentils-hyväntekeväisyysravintola, jossa sai maksaa mita halusi ja raha meni hyvään tarkoitukseen, ja leipomo. Tällä kertaa otimme vain jätskit. Parasta oli luostarin puisto. 

Tiistaina tsekkasin St.Kildan Brighton Beachin ja yhden Melbournen turistinähtävyyksistä, eli rannan värikkäät pikkumökit. Australia-mökki lienee suosituin kuvauskohde. Jäi epäselväksi, mikä on mökkien käyttötarkoitus, silla näin talvikaudella ne olivat lukossa. Kauniita olivat ainakin! Lunar Park taas oli yllättävän pieni huvipuisto, jää kakkoseksi kotikulmieni Lintsille.

Pidin Melbournesta todella paljon, ja paikka josta aloittaa tällaisen seikkailun jää tietysti aina erityiseksi. Toivottavasti sinne pääsee vielä uudestaan. Olisi kiinnostavaa nähdä kaupunki kesällä, tosin näin sesongin ulkopuolella ihmismassa vaikutti siedettävämmältä eikä turistejakaan ole liikaa.

Summa summarum: mene Melbourneen jos

– olet hipsteri(htävä)

– pidät katutaiteesta, taiteesta ja kulttuurista muutenkin – teatteri, ooppera ja balettiskene vaikuttivat todella hyviltä

– pidät hyvästä ruoasta, kansainvalisistä keittiöistä, kahviloista ja kahvihifistelystä

– pidät livemusiikista

– pidät New Yorkista, Lontoosta tai Berliinista – tai Helsingista!

– pidät arkkitehtuurista, jossa yhdistyvät modernit, lasiset pilvenpiirtäjät ja viktoriaaniset vanhat talot

– olet joki -tai merikaupungista

– suurkaupunki ei ahdista

– pidät ratikoista ja monipuolisesta joukkoliikenteestä

– pidät polkupyöräilystä

– haluat nähdä Great Ocean Roadin ja Phillip Islandin, muitakin upeita luontonähtävyyksiä on lähellä kuten Grampians ja Hot Springs, joihin en valitettavasti ehtinyt

Keskiviikkona jätin villapaitani hostellin löytötavarakoriin, kun vaihdoimme tyttöjen kanssa ilmastoa huomattavasti kesäisempaan ja lensimme Airlie Beachille, Whitsundayn alueelle. Totuin parissa päivässä siihen, on ok käydä kaupassa bikinit päällä ja kävellä flip flop -sandaaleissa (tai kuten paikalliset sanovat, thongseissa) ympäri vuoden. Majoitumme kodikkaassa pikku-cabinissa palmujen varjossa. Ollaan ihmetelty jo valkoisten papukaijojen ja mitä ihmeellisempien lintujen laulua ja raakkumista, nahty gekkoja ja sammakoita, heratty yölla vesiputoukselta kuulostavan trooppisen kaatosateen aaneen, uitu laguunissa, otettu aurinkoa… Ennen kaikkea olen malttanut vain olla tuntikausia (!) ilman nettiä ja lukenut todella viihdyttavaa Wolf of Wall Streetia (en ole nahnyt leffaa, joten älkää spoilatko!). En tajua läheskään kaikkea kirjan osakemaailmasanastosta (tuskin ymmärtaisin suomeksikaan), mutta on parempi olla tarttumatta yksittäisiin outoihin sanoihin ja lukea vain eteenpain. Kävin myös todella rentouttavassa joogassa, pitaa ottaa täällä tavaksi, sillä reppu + huonot kerrossängyt +epäekonomiset läppariasennot -kombo voi käydä hieman raskaaksi. Olen käsittanyt etta Ausseissa on todella paljon erilaisia kuntosali- ja joogatarjouksia, eikä salille liittyminen tai uuden harrastuksen aloittaminen välttamätta vaadi samanlaista sitoutumista ja sopimuksen tekemistä kuin Suomessa. Matalampi kynnys ja rennompi meininki, kuulostaa hyvältä!

Ykkössyy Airlie Beachille lähtöön on mikäpä muu kuin reissu Suurelle valliriutalle, joka on yksi maan, ellei koko maailman pääluontonähtävyyksistä. Osan riutasta näemme ensi viikolla purjehdusreissulla. Tuskin maltan odottaa! 

Airlie Beachin epävirallinen slogan on ”drinking town with sailing problem”, mutta tämä pikkurantakaupunki vaikuttaa hyvin rauhalliselta ainakin päivällä ja monet paikat menevät ajoissa kiinni. Tosin eilisellä baarikierroksella nähtiin vähän toisenlaista meininkiä, mutta helpotukseksemme paikka ei vaikuta pahimmalta backpacker-loukolta. Parhaillaan on itseasiassa paikallisten lomasesonki, joten monet turistit ja baarihyppelijät olivat ausseja. Jos Melbournessa kuuli no worries -sanontaa, tämä paikka, jos mikä on todellinen ei jaksa stressaa -kohde. Queensland onkin tunnettu rentoudestaan ja ulospäinsuuntautuneista ihmisistä, ja paikalliset ryhtyivät innokkaasti juttelemaan ja tarjoamaan kaljakannuja eksyneen näköisille reissaajille. Kun huomaa yhtäkkiä juttelevansa Vantaanjoen Kaljakellunnasta kyseistä tapahtumaa fanittavan aussimiehen kanssa tai näkee Daruden keikkajulisteen baarissa, tajuaa jälleen kerran maailman pienuuden, sekä elämän yleisen koomisuuden ja sattumanvaraisuuden. So far, so good!