1/33
Tuntuu kuin olisin saanut diagnoosin vakavasta sairaudesta. Aikaa on enää 33 päivää.
Viimeistä kertaa vuoteen.
Ensin vaivuin epätoivoon, itkin ja olin surullinen.
Sitten päätin tehdä näistä päivistä parhaat ikinä. Laadin to do-listan, johon kirjoitan kaiken mitä voin vielä tehdä. Listalta jäi pois Rurrenabaque sekä Kleydyn ja Diogon häät.
Yritän myös keskittyä kaikkeen positiiviseen mitä Bolivia on minulle antanut. Rakkautta, ystävyyttä, rohkeutta, alkeet uudesta kielestä, uuden kulttuurin, tukuttain mielettömiä kokemuksia ja toisen kodin.
Yritän myös keskittyä niihin asioihin, joita Suomesta olen kaivannut. Ystävät, perhe, ruoka, aikataulut ja puhtaus.
En mieti sitä, etten tiedä mitä elämälläni tekisin tulevaisuudessa. Tai sitä, etten tiedä minkälainen paikka se Suomi on, johon lokakuussa palaan.
En mieti sitä etten voi palata Boliviaan vuoteen, on lohdullista ajatella, että palaan joskus.
En mieti lokakuisen sateista Suomea, vaan toivon, että sienimetsään kannattaa vielä mennä.