Ready – Steady –

Voi morjens! Passi saapui vihdoin eilen, sivuillaan viisumi Boliviaan 180 päiväksi. EVS projekti kestää 11 kuukautta ja lisäksi olen ennen projektin virallista alkua maassa kaksi viikkoa, joten vähän loppuu lyhyeen. Pääasia tietenkin, että passi saapui, koska se on aiheuttanut ylimääräistä sydämentykytystä, harmaita hiuksia ja useita yhteydenottoja lähetystöön, postiin, poliisiin ja matkatoimistoon koko viikon. Käsittämätöntä että 13 tunnin päästä pitäisi olla jo koneessa, ajatus on tuntunut niin kaukaiselta ja epätoivoiseltakin hetkittäin. Nyt uskaltaa vihdoin pakata, mutta varmasti heti perille La Paziin päästyä alkaa raivokas selvitys miten voin anoa jatkoa viisumiin, miksi vuoden hakemus on ”hylätty” ja miten tästä eteenpäin. 

Hyvästien itkusaldo on lopulta yhdet oikeat kyyneleet ja kahdet todella kostuneet silmät, joten olen äärimmäisen ylpeä itsestäni! En tiedä miten, mutta epäilen jonkun livauttaneen jo viikon ajan mun aamukahviin rauhoittavia, koska megastressaajalähtijähyvästelijäpakkaaja-Heidi on ollut itse tyyneys 97% ajasta.

Stressittömyyttäni on helpottanut nerokas pakkaussuunnitelmani, pakkaan muunmuassa satunnaisia likaisia vaatteita mukaan, koska niin vältyn liialta pyykkirumbalta kotona. Varmaan jokainen pitkälle reissulle lähtijä on oivaltanut saman, mutta itseni tuo pelasti täysin! Olen myös todella tyytyväinen että päätin olla loppuun asti töissä, koska näin mulla ei ole ollut aikaakaan hermoilla mitään ylimääräistä.

Kohta mennään!