Mistä tunnet sä ystävän

Tutustuminen, ystävystyminen ja ystävyys on ollut paljon esillä omissa keskusteluissani viime aikoina.

Olen tutustunut viimeisen kuukauden aikana älyttömään määrään ihmisiä, tavallaan ehkä Kevinin takia. Ennen vietin vapaa-aikani kotona tai brittipubissa kavereideni kanssa, meitä on yleensä isompi porukka, jota ei helposti kukaan lähesty.

Kevinin kanssa käytiin pelaamassa paljon biljardia, mikä osottautui yllättävän sosiaaliseksi puuhaksi. Aina joku tuli haastamaan ja parin pelin jälkeen tuntemattomasta vastustajasta olikin tullut tuttu. Keskustelun alku on joka kerta samanlainen ja enemmän muistuttaa haastattelua tai jopa kuulustelua; mistä tulet, kuinka kauan olet ollut reissussa, missä kaikkialla, mihin seuraavaksi, mitä olet tehnyt Boliviassa etc. Kun tuon keskustelun on käynyt kahdeksan kertaa ja joka kerta saanut itse selittää, ettei Kevinin kanssa olla samasta maasta eikä matkusteta yhdessä, vaan molemmat asutaan eri maissa Etelä-Amerikassa ja sattumalta tutustuttiin toisiimme, siihen kyllästyy. Mutta siitä on helppo jatkaa pidemmälle, jos tuntuu että se on sen arvoista.

Vaikka toisaalta vihaan travelleri-smalltalkia, mutta on sen oppimisesta ollut iloakin. Kun matkustin Brasiliaan, tapasin lentokentällä pojan, jonka arvioin ulkonäön perusteella pohjoismaalaiseksi (kuinka väärässä voikaan olla, tyyppi oli Floridasta) ja koska vieraille puhumisesta on tullut niin arkista, aloitin keskustelun joka loppuikin vasta kun oltiin Saõ Paulossa. Mieletön poika joka eli surullista rakkaustarinaa, jonka loppuratkaisua en koskaan saa tietää, koska ei vaihdettu yhteystietoja. 

Olen naureskellut, että suurin osa gringoista, joihin olen tutustunut, on miehiä. Toisaalta, miehet matkustaa paljon keskenään tai yksin, pelkät naisporukat on harvinaisempia ja pariskunnat eivät yleensä kaipaa ulkopuolista seuraa samalla tavalla. Varsinkin työskennellessä Smokey’s pipessa joka sunnuntai joku aloittaa keskustelun ja monesti se päättyy treffikutsuun, enkä oikein tiedä miten niihin suhtautua.. Yleensä kutsut on muotoa “nähdäänkö täällä tiistaina?” eikä varsinaisesti kovin suoria ehdotuksia ja koska musta on hauska tutustua ihmisiin, yleensä saavun paikalle huomatakseni, että vastapuoli odottaa jotain muutakin kuin juttuseuraa. Viime aikoina myös “haluaisin harrastaa seksiä kanssasi” on joidenkin mielestä ollut sovelias toteamus, mun kannalta se on helpompaa, koska vastausta ei tarvitse miettiä hetkeäkään.

Yhden gringa-ystävän olen löytänyt ja kauhulla pelkään sitä päivää kun Nastasjakin jatkaa matkaansa. Kevin lähti viime torstaina ja tuntuu ihan kamalalta, vaikka tiesinkin koko ajan sen päivän tulevan. 

On hassua miten eri tavalla ikävöin Kevinin seuraa täällä, kun kaikkein rakkaimpia ihmisiä Suomesta. Tietenkin se johtuu siitä, että tiedän millaista arki on täällä kun Yhdysvaltojen pisin kääpiö on läsnä, mutten osaa kuvitellakaan millaista arki olisi jos saisin jakaa sen rakkaimpieni kanssa. Paino sanalla arki, koska kun Mikske oli täällä, olin lomalla ja se on aivan eri asia.

Tämän takia bolivialaiset ystävät on parempia, ei tarvitse miettiä heidän hylkäävän mua, pitää vain tietää, että itse tekee joulukuussa saman heille, mikä ei tietysti ole yhtään sen helpompi ajatus, mutta ainakin siihen on vielä pitkä aika. Eniten kuitenkin inhoan sitä tietoa, että hylkään myös kaikki mielettömät lapset joiden kanssa päiväni vietän. Heidän kanssa ei tietysti ole kyse ystävyydestä, mutta välittämisestä sitäkin enemmän. 

Otettiin maailman parhaan muksun (kyllä, tarkoitan tätä todella vaikka rakastankin kummipoikaani, Iivoa, Bankkua, Mikaelaa ja Milenaa) kanssa yhtenä päivänä kevyet kolmesataa selfietä.

Tapasin tämän tytön ehkä puoli tuntia ennen kuin hän halusi meistä yhteiskuvia, olenhan eksoottinen ja kiinnostava. Törmäsin häneen uudestaan muutaman päivän jälkeen, eikä hän edes moikannut, eli ehdottomia sydänystäviä siis. Will taas on oikeasti yksi mulle tärkeimmistä bolivialaisista.

Ystävyyden määritelmä täällä on jännittävä, on aivan sama olenko tavannut ihmisen minuutteja aiemmin vai ollaanko oikeasti ystäviä, mut esitellään amigana. Amiga/-o kattaa kaikki ystävyyden muodot, eikä täällä osata eritellä tuttuja, kavereita ja parasta ystävää.

Olen hengannut parina iltana sushi-paikassa opettamassa Joselle englantia ja viihdyttämässä muutenkin, mutta yhtenä iltana päädyttiin vakavampaan keskusteluun, kun Jose erehtyi tuomitsemaan mun elämäntavan huonoksi ja epäterveelliseksi, eikä pelkästään omasta mielestään, vaan faktana. Loukkaannuin hieman ja pyysin tietysti perustelemaan. Kun ei päästy asiassa yhteisymmärrykseen Jose totesi, että haluaa hymyileväisen ja hassuttelevan Heidin takaisin. Selitin ettei se mene niin, jos hän haluaa meidän olevan ystäviä, on hänen hyväksyttävä myös mun analysoiva vakavampi ja loukkaantuvainen puoli. Hetken päästä hän kertoi huonosta avioliitostaan ja rakkaudestaan lapsiinsa, joten uskoisin hänen hyväksyneen tilanteen ja “ehdot”.

Josen mukaan mun elämäntapa on epäterveellinen koska menen nukkumaan aamuyöstä ja näin ollen myös nukun aamulla pitkään, syön aamupalaa silloin kun Josen mielestä pitäisi syödä lounas. Ilmeisesti myös mun aamiaisen laadussa on vikaa, vaikka mun mielestä valkuaiskokkeli ja kahvi on ihan käypä aamiainen. Myönnän, että toisinaan aamiainen jää syömättä, mutten uskaltanut tunnustaa sitä Joselle. Syön yleensä vain yhden oikean aterian päivässä ja senkin todella myöhään, joten automaattisesti olen aivan heitteillä. Ongelma oli myös se, että vietän aikaa baarissa näkemässä kavereita tai pelaamassa biljardia. Yritin selittää, että monesti juon jotain alkoholitonta tai yhden oluen koko illan aikana. Kerroin myös, että tanssiminen on mun mielestä valtavan hauskaa ja siksi viihdyn myös yökerhoissa, vaikka olisinkin vesilinjalla. Henkilökohtaisesti en näe tässä mitään ongelmaa, koska nukun tarpeeksi eikä mun ajankäyttö haittaa kenenkään elämää, enkä jätä sen tähden mitään velvollisuuksia suorittamatta. Syön aivan varmasti riittävästi, mutta en vain perinteisiin aikoihin, koska se olisi vain tyhmää kun kerta nukunkin epäperinteisinä aikoina. Enkä usko, että mun juomilla alkoholimäärillä päästään lähellekään riskikäyttäjää.