Seuraavan Aurinkorannikon katutaidetta
Eräänä iltapäivänä lähdin kävelylle Bellan kanssa kuvaamaan graffiteja, jotka myös Huanchacon seiniä ja muureja koristavat. Paluu Helsingin harmaille kaduille tulee olemaan enemmän kuin ankea kaiken täällä koetun väriloiston jälkeen.
Huanchacossa näin ensimmäistä kertaa elämässäni pelikaaneja.
En ymmärrä graffitien tekemisestä juuri mitään, mutta monet teokset Huanchacossa eivät ole spray-kannusta, vaan toteutettu jollain muulla tekniikalla. Saimme graffitien määritelmästä kiivaan keskustelun aikaiseksi, jonka lopputulos oli kaikkien osapuolien kollektiivinen luovuttaminen, katutaidetta yhtäkaikki.
Ensimmäisenä päivänä Zoe osasi kertoa Huanchacossa asuvan vakituisesti suomalaisen naisen ja kävinkin moikkaamassa häntä. Herttainen ja hymyileväinen Saara pyörittää perulaisen miehensä kanssa Meri-nimistä hostellia ja nykyään kuvioissa on myös kaksi lasta. Höpöteltiin ja vitsailtiin hetki suomeksi, Saara kertoi olevansa vakuuttunut Huanchacosta tulevan seuraava Aurinkorannikko, sillä hän ei suinkaan ole ainoa vakituisesti siellä asuva suomalainen.
Pääsin muutenkin puhumaan suomea, niin hämmentävää kuin se onkin.
La Gringassa pyörivä surffari-Joel on aikanaan seurustellut suomalaisen tytön kanssa ja osaa yllättävän paljon suomea. Heillä kuulemma oli tapana riidellä suomeksi, joten vittuperkelesaatana tuli varsin autenttisen kuuloisesti.
Eräänä iltana hyvin humalainen poika lähestyi mua rannalla ja kysyi mistä olen, vastauksen kuultuaan hän kysyi mitä kuuluu ja tökkäsi mua vatsaan todeten napa.
Viimeisenä iltana Edgar oli löytänyt matkaansa espanjalaisen mimmin, joka osasi kutakuinkin saman verran suomea kuin minä espanjaa. Hänen tarinansa on myös rakkaus, tosin vain jonkun turkulaisen pojan puolelta.
Miten niin rusketuksesta erottaa, että asun La Pazissa, toisin kuin Petra, Pius, Hayley ja Joe.
Modernin katutaiteen lisäksi Julie järjesti meille pienen kulttuurimatkan Huaca de la Lunaan, tutustuaksemme hieman vanhempaan katutaiteeseen ja historiaan. Hävettää hieman myöntää, mutta meille kaikille tuli yllätyksenä kuinka paljon pidempään alueella on ollut asutusta ja kulttuuria, ainahan puhutaan vain inkoista, mikä on tässä mittakaavassa eilistä.
Nämä yli 2000 vuotta vanhat kuvioinnit ovat alkuperäisessä kunnossaan myös värien osalta, mikä on aivan maagista.