Sitä sateenkaarta odotellessa

Heräsin tänään vähän liian myöhään, nukuttuani aivan liian vähän, palelin kuumassa suihkussa, vaatekriiseilin hieman ja juoksin minibussiin ehtiäkseni Nueva Generacionin tapaamiseen Mallasaan yhdeksäksi. 

Tapani mukaan kiirehdin odottamaan, sillä yhdeksältä muut olivat edelleen keskustan tapaamispaikassa odottamassa joitain tyyppejä, vaikka siellä olisi pitänyt olla jo tuntia aiemmin. 

Aivan yksin en joutunut odottamaan, vaan Bellan ja Hopeanuolen hengenheimolainen piti mulle seuraa.

Odotellessani selasin facebookia, jossa joka toinen päivitys liittyi rauhassa lepäämiseen, kevyisiin multiin ja Joulupukkiin. Nuorten Kotkien kautta vuosia sitten tutustuin Suomen viralliseen Joulupukkiin Komoon, eli Kosti Kotirantaan, joka tänään hävisi pitkän taistelun syövälle. Kirkkaimpana mieleen on vuosien varsilta jäänyt Vauvahai-laululeikki, jota ei kukaan vedä paremmin kuin Komo, sekä suukko, jonka sain poskelleni. Kaikkihan tuntee tarinan kun joulupukki suukon sai, mutta kuinka mä sain suukon joulupukilta on toistaiseksi tuntemattomampi, vaikka aina tilaisuuden tullen kerronkin tarinaa. https://youtu.be/tPKtrMVmgHM

Odotin tunnin, vihdoin heidän saavuttuaan vedin Annen syrjään, purskahdin itkuun, kerroin etten pysty iloitteluun tänään ja lähdin kotiin. Viimeiset pari korttelia tulin koirien tähden taksilla, josta ulos astuessani sain isovarpaaseeni valtavan vekin. 

Pelottaa poistua tänään uudestaan kotoota, päivä on vasta aluillaan ja paljon kurjaa ehtii vielä tapahtumaan.