Tarina, jota en haluaisi tuntea

Tarina perheväkivallasta ja siitä kuinka hyväksyttyä se Boliviassa on. Tarina aivan liian läheltä. Tarina ihmisistä, jotka ovat aivan liian rakkaita.

Sunnuntai alkoi normaalisti ja jatkui sellaisena aina työvuoroni loppuun asti. Nastasjan, Yonathanin ja viimeisen asiakkaamme Steven kanssa otettiin suunnaksi Hard Rock Cafe, kuten muinakin sunnuntaina. Nancy lupasi tulla perässä, mikä oli täysin ennen kuulumatonta. Odotimme kuitenkin menemättä sisään ja siinä odottaessani lupasin maksaa meidät sisään, mikäli Nancy oikeasti ilmaantuu paikalle, kaikkien yllätykseksi pääsin lunastamaan lupaukseni. Tanssimme tuntikausia, Yonathanin koko ajan humaltuessa lisää. Lopulta hänen kuntonsa oli sitä luokkaa, että päätimme Nastasjan kanssa hoitaa hänet kotiin ja teimme klassisen virheen, eli jätimme hänet kolmeksi minuutiksi odottamaan meitä, kun etsimme käsiimme Steven ilmoittaaksemme lähdöstämme. Tuona aikana Yonathan ehti kavuta portaat ylös ja ulos, eli kadota.

Nastasja ja Yonathan asuvat kämppiksinä hostellissa, joten Nastasja lähti sinne, tarkistettuamme ensin turvamiehiltä hänen lähteneen oikeaan suuntaan. Itse otin taksin kotiin. Koko matkan odotin viestiä, että molemmat olisivat turvallisesti omissa sängyissään. Sellaista viestiä en koskaan saanut, vaan kotiin päästyäni Nastasja soitti ja kertoi olevansa vaikeuksissa, koska ei pääse hostelliin sisälle ja Mariela ei avaa ovea Smokeysissa, jonne jätimme hänet nukkumaan. Viimeisenä, ennen taksiin hyppäämistä, tarkistin Nastasjalta tarvitseeko hän rahaa, mutta koska hänen tarkoituksensa oli mennä suoraan hostelliin, vastasi hän kieltävästi. Nyt kuitenkin ainoa vaihtoehto oli ottaa taksi Los Pinosiin ja minun oltava häntä vastassa, jotta voin maksaa kyydin. Puoli kuudelta taksi kurvasi pihaan, neiti pesi hampaansa harjallaan ja otti piilolinssinsä pois piilarikoteloonsa, jotka täällä on häntä aina odottamassa. Laitoin Yonathanille viestin, että hänen itsensä olisi syytä olla kunnossa ja kämppiksensä löytyvän tänä yönä mun luota.

Herättiin kahden tunnin unien jälkeen, kun Nastasjan puhelin soi Nancyn ilmoittaessa, ettei Mariela olekaan Smokeysissa. Pienen kriisipalaverin jälkeen totesimme ettemme mahda asialle mitään ja jatkoimme uniamme. Tunnin jälkeen puhelin soi uudestaan, tällä kertaa numero oli vieras. Soittaja kertoi olevansa Cruz Verdestä, Marielan olevan siellä, antoi osoitteen ja kertoi, että hänet voi noutaa sieltä henkilöllisyystodistusta vastaan. Puhelusta selvisi sen verran, että Mariela oli humalan takia otettu suojaan ja nyt vaikeuksissa.

Nastasja ilmoitti Nancylle tämän siskon löytyneen ja pyysi tuomaan henkkarin, itse kaivoin Nastasjalle rahaa ja lähetin taksilla selvittämään tapahtunutta.

Kukaan, edes hän itse, ei tiedä miten tai miksi Mariela oli itsensä juonut siihen kuntoon, että poliisi oli löytänyt hänet jonkun vartijan luota ja toimittanut Cruz Verdeen. Cruz Verde on siis alaikäisille tarkoitettu selviämisasema ja auttaa kaiketi muissakin ongelmatilanteissa. Mariela ei ole alaikäinen, mutta jostain syystä poliisit näin olettivat hänet sinne viedessään. Tuntien setvimisen jälkeen ja lakimies-Willin avustuksella hänet vihdoin saatiin pois.

Christian ei ollut pienen siskonsa edesottamuksista kovin ylpeä, vaan käyttäytyi tavallistakin kireämmin ja juteltuaan Willin kanssa asiat selviksi, lähti hän kotiinsa jatkamaan selvittämistä siskonsa kanssa, vaan ei juttelemalla. Mariela saapui myöhemmin surullisena Smokeysiin poski turvoksissa ja ruhjeilla. Kaikkien muiden ollessa hänelle vihaisia päätin, ettei mun tarvitse olla ja menin halaamaan häntä, sillä seurauksella, että hän itki olkaani vasten vartin. Halatessani kuiskasin hänen korvaansa olevani pahoillani hänen puolestaan ja vaikka hän oli tyhmä, niin Christian oli vielä tyhmempi. Kyseessä ei ollut kuulemma ensimmäinen kerta kun Chris lyö häntä, mutta toivottavasti viimeinen.

Lähtiessäni kotiin totesin Nancylle olevani pettynyt ja surullinen Christianin toiminnasta ja hän oli aivan ymmällään. Nancyn mielestä on kohtuullista, että Christian lyö sisarensa ruhjeille, olihan tämä juopotellessaan ja kadotessaan vienyt myös ravintolan avaimen mukanaan ja he olivat joutuneet murtautumaan omaan ravintolaansa. Kysyin, auttoiko lyöminen jotenkin, mutta sain vastaukseksi vain hieman hölmistyneen katseen. Jo entuudestaan tiesin Chrisin vuosia sitten lyöneen Nancya, joten tuntuu vielä hurjemmalta, että tämä antaa saman toistua pikkusiskolleen ja pitää sitä oikeutettuna.Tiedän, että moinen kulttuuri on juurtunut täällä syvälle, mutten ikinä olisi uskonut joutuvani todistamaan sitä näin läheltä.

En enää tiedä miten suhtautua Christianiin, mitä hänelle pitäisi sanoa, koska halveksin hänen tekoaan niin paljon. Entä mitä sanoa Marielalle, joka on samalla syyllinen ja uhri.  

Pistää miettimään, kuinka monessa muussa tutussa kodissa tapahtuu samaa tietämättäni.

 

Edit. Ilmeisesti Nancy ei tue oikeasti Christianin väkivaltaisuutta, vaan sanoi niin koska kysyjä olin minä, Nastasjalle hän oli sanonut täysin päinvastaista. Nancy kai kuvitteli, että kertoisin Christianille hänen olleen eri mieltä ja näin aiheuttavan ongelmia heidän välilleen. 

Marielan puhelin katosi tämän selkkauksen aikana, kun he yrittivät soittaa siihen puhelimeen vastasi mies, jonka Mariela tunnisti äänestä toiseksi poliiseista. Tämä on vain yksi syistä, miksi en halua olla tekemisissä poliisin ja/tai laittomuuksien kanssa täällä.