Tiistai 22. päivä
Heräilin puolilta päivin, yritin kävellä huoneestamme suihkuun törmäten oveen. Joku hippi-kämppiksistämme oli lukinnut oven, vaikka olin sisällä ja hetken rynkytettyäni totesin, ettei mulla ole vaihtoehtoja ja kiipesin ikkunasta ulos. Ikkuna on yli puolentoista metrin korkeudella, mutta laskeuduin vammoitta. Hoidin oven avaamisen ennen suihkua, koska pelkästään pyyhkeeseen kietoutuneena avaimen hakeminen respasta ei tuntunut hyvältä idealta. Tämä oli kuitenkin virhe, sillä edelläni kylpyhuoneeseen käveli joku, toivoin hänen hairahtuvan johonkin kylmistä suihkuista, mutta hän käveli määrätietoisesti ainoaan lämpimään suihkuun ja jouduin itse tyytymään suihkuun, jonka vesi on niin kylmää, että ihmettelen joka kerta sen silti olevan nestemäisessä muodossa. Koska tuo Joku oli ystävällinen hippi, joita hostellimme on täynnä, hän aloitti viereisestä kopista small talkin ja kyseli onko meikkiksen suihku lämmin, vaikka jokainen yli kolme päivää Inti Wasissa yöpynyt tietää suihku-salaisuuden…
Selvisin sisulla suihkusta, sain vaatteet päälle (Tällä kertaa ilman, että kukaan törmäsi sisään ollessani alasti, kuten lauantaina. Kahdesti. Ensin naapurihuoneen hippi koputti ja tarkisti että lukitseeko oven vai ei, toisena Diogo paukkasi Kleydyn kanssa sisään koputtamatta.) ja nappasin matkalla kahvin mukaani ja suuntaisin Smokeysiin hakemaan tietokonettani ja muuta sälää, mitä olin yöksi jättänyt säilöön. Ehdin ottaa ensimmäisen huikan kahvistani kun helvetillinen poraus alkoi, sillä sunnuntaisen palon takia keittiötä piti hieman korjailla. Ääni muutenkin olisi ollut helvetillinen, kun siihen ympätään edellisen illan rimpsailu ja siitä seurannut olotila, teki mieli itkeä.
Sain hillittyä kyynelkanavani, mutta jotain outoa silmässäni tapahtui ja hetken räpyteltyäni putosi syliini puolikas piilolinssi. Toisen puolikkaan onnistuin onneksi metsästämään silmästäni, vaikkei se liian helppoa ollutkaan. Elin lopun päivää piilari vain toisessa silmässä.
Hetken päästä Nastasja tuli ilmoittamaan, että on onnen päiväni, sillä Sandra valmistaa anticuchoa lounaaksi. Vilkaisin kelloa, totesin ettei päivä kauempana onnekkaasta voisi olla, sillä oli lähdettävä töihin etten myöhästyisi, enkä siis mitenkään voisi jäädä syömään.
Kävelin sateessa töihin, mutta onneksi työpäivä meni lähes omalla painollaan ilman sen suurempia kummallisuuksia ja sain vihdoin, kahden kuukauden jälkeen, Sergiolle Belgiassa lainaamani rahat takaisin.
Illalla sushin ja uuden tyynyn ostamisen jälkeen palasin tyytyväisenä Smokeysiin, jossa poraaminen oli saatu päätökseen. Astuin sisään ja äärettömän söpö poika moikkaa mua nimeltä, tunnistin häntä sen verran, etten pitänyt nimeni tietämistä outona, mutten silti keksinyt mistä hänet tunnen. Kävelin peremmälle hieman hämmentyneenä ja vartin jälkeen, kun kuulin pojan puhuvan saksaa pöytäseurueensa kanssa, muistin hänen olleen kolmisen viikkoa aiemmin juhlimassa isomman porukan kanssa. Pojan nimi on Mathias ja ulkonäön lisäksi häntä on siunattu tanssitaidolla. Lähdin lopulta näiden 21-vuotiaiden saksalaisten ja kolmen yhtä vanhan hollantilaisen kanssa Mythologyyn metsästämään huiviani ja tanssimaan. Tanssittiin lähes tyhjässä baarissa viiteen ja Kata lupasi hakea huivini seuraavana aamuna heidän lost&found säilöstään.
Otin taksin San Franciscon hampparikojuille ja kun tilasin burgerini, kysyi myyjä ¿Donde es tu amiga? eli missä Nastasja on. Nautin siitä, että tunnen lähikahvilani omistajan, tyypit jotka valmistavat sushini ja että saan tequilan lähes aina asioidessani meksikolaisessa, mutta jotenkin se että yöllisen hampparikojun poika tuntee meidät Nastasjan kanssa, on jo vähän liikaa. Kojuja on rivissä kahdeksan ja käytetään niitä kaikkia ristiin, lisäksi niiden henkilökunta ei ole aina samaa, joten en oikeasti ymmärrä miten ollaan voitu jäädä hänen mieleensä. Poika kyseli innoissaan kaikki kliseisimmät tutustumis-kysymykset (mistä, kuinka kauan, miksi, missä muualle, minne seuraavaksi) ja sain parhaan kojuburgerin tähän mennessä! Burgerin syötyäni lähetin Nastasjalle viestin, että nyt ollaan saavutettu pohja, ja nappasin toisenkin rikkinäisen piilarin silmästäni. Aamuisessa vastauksessaan Nastasja totesi meidän olevan julkkiksia.
Ensimmäistä nimmarin pyytäjää odotellessa.