Kyllä pidän itsestä huolen

Olin eilen Haloo Helsingin keikalla Circuksessa ja multa pääsi itku.

Ei siksi, että sain lonkeron päälleni. Ei siksi, että pilkkupaitainen keski-ikäinen Irma päätti tulla syliini/päälleni katsomaan keikkaa, koska ei omaa käytöstapoja tai realistista vartalokuvaa. Ei siksi, että hullunkiilto silmissään joku mies tönii ja uhkailee ystävääni. Eikä siksikään, että tämän seurauksena hukkasin ystäväni. 

(Iltalehden toimittaja on ollut keikalla erilaisissa tunnelmissa kuin meikämandoliini, ehkä jopa eri keikalla)

Vaan koska yhtäkkiä Maailman toisella puolen lyriikat avautuivat uudella tavalla. 

http://www.youtube.com/watch?v=Hx-F8QlU5pQ

 

Isä olen täällä maailman toisella puolen

Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen

Mä oon kujia kulkenut, jäljessä lapsien parvet

niiden silmissä iloa ja kovan elämän arvet