Vain hostelli elämää

Meidän hostelli on yksi La Pazin halvimmista ja täynnä argentiinalaisia hippejä, jotka musisoivat aamusta iltaan mitä ihmeellisimmillä soittimilla. Yleensä aamulla herään naapurista kantautuvaan ihmeelliseen pimputukseen, jos olen onnekas ja saan herätä herätyskelloon on ovi yleensä lukittu ja joudun kiipeämään ikkunasta ulos ja hakemaan avaimen respasta. Lisäksi heidän huoneensa, jonka läpi siis kuljetaan meidän huoneeseen, tuoksuu todella voimakkaasti erilaisille suitsukkeille. Tämä on toki edistystä edellisiin asukkeihin, jotka polttivat huoneessa pilveä. 

Hostellissa on seitsemän suihkua, joista yhdestä tulee lämmintä vettä, jos erehtyy heräämään liian aikaisin, on siihen jono. Jottei elämä olisi liian auvoista, tuon lämpöisen suihkun hanasta saa sähköiskuja.

En ole aiemmin kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta yllättävän monet ihmiset pesee hampaansa peiliin tuijottaen, myös minä. Yritän aktiivisesti oppia pois tästä tavasta, koska en näe siinä mitään järkeä. Sen sijaan näen paljon viiihdearvoa muiden hampaidenpesupeilailussa.

Hostellin ulko-ovi on öisin lukittu ja yövahti tunteekin meidät Nastasjan kanssa nimeltä, jos ei saavuta yhdessä, hän kysyy arviota toisen saapumisesta. Myös hostellia pyörittävä rouva tuntee meidät ja rutiinimme, kyselee kuulumisia ja nauraa pyykki-määrillemme.

Parasta hostellissa on kattoterassi. Kattoterassi on rankasti liioiteltu nimi, sillä se on vain tasanne, jota hostellin väki käyttää lähinnä pyykkäämiseen ja niiden kuivaamiseen mutta jos on onnekas, pyykkien välistä saattaa muutama auringonsäde osua iholle.