Cuscomaton paikka
Jouduin matkustamaan Peruun uusiakseni viisumin ja päädyin uudestaan Cuscoon, sillä uskoin täältä löytyvän samaan aikaan pari kaveria. Onneksi valitsin näin, sillä bussimme pysähty Punossa, joka oli toinen vaihtoehtoni, ja se 10 minuuttia saa riittää.
Löysin Cuscosta vain Yonathanin ja hänetkin vasta melkein vuorokauden suunniteltua myöhässä, koska lipunmyyjän arvio bussin saapumisajasta Cuscoon oli niin sanotusti bolivialainen, saavuimme ilta kahdeksan sijaan yhdeltä yöllä. Olin onneksi varannut hostellin etukäteen ja ottanut kartasta screenshotin, joten löysimme taksikuskin kanssa lopulta perille.
Tiistai aamupäivän kulutin Starbucksin wifiä hyödyntäen ja selvitellen kaaosta, jonka lauantaisella toiminnallani aiheutin. Asia on hieman kasvanut ja saanut värikynään lauantaista, nyt Estela (Sarahin välityksellä) syyttää minua väkivaltaisuudesta, eikä kukaan ole vielä suostunut kertomaan mihin tällä oikein viitataan. Itse viittaan tälle valheelle kintaalla ja odotan torstaista työpäivää suurella mielenkiinnolla.
Suljettuani tietokoneen siirryin keskusaukiolle auringon hellittäväksi lukemaan, kunnes vasemmasta olkapäästä varmasti löytyi kunnolliset rusketusrajat. Lukiessani yritin vilkuilla ympärilleni, josko bongaisin Yonathanin tai Manuelin villit kiharat, mutta turhaan.
Palattuani hostellille Yonathan laittoi kuitenkin viestiä ja sovittiin vartin päähän treffit keskusaukion suihkulähteelle ja tällä kertaa mustat kiharat löytyivät helposti. Hengailtiin iltapäivä kiertelemällä katuja, Yonathan kertoi viikon seikkailuistaan ja mä kertasin Smokeysin hulluimmat sattumukset ja juorut. Viimeksi Miksken kanssa täällä ollessani kävimme syömässä Tacomaniassa ja sain Yonathanin houkuteltua sinne seurakseni uudestaan.
Ruokalevon jälkeen nähtiin uudestaan ja tehtiin parin kilometrin iltalenkki etsiessämme Milhouse hostellia. Onneksi Etelä-Amerikkalaiset on niin sydämellisiä, kysyttiin useasti neuvoa kadulla ja kahdesti nuo ystävälliset sielut googlasivat meille oikean osoitteen. Milhouse oli uskomattoman kaunis hostelli ja jos vielä joskus päädyn Cuscoon, ehdottomasti varaan yösijani sieltä. Nyt Milhousessa vierailun syy oli Yonathanin uudet tuttavuudet, chileläiset mimmit ja australialainen kundi, joiden kanssa kävimme juomassa bisset.
Keskiviikkona ohjelmassa oli iPhonen laturin osto, kotiin unohtuneen korvaajaksi, sekä printterin etsiminen. La Pazissa erilaisia kopiointi- ja printtauspaikkoja on kahdeksan korttelissa, mutta täällä ne loistavat poissaolollaan. Unohdin nimittäin myös kaikki viisumiin tarvittavat paperit kotiin, enkä uskalla kokeilla viisumin anomista näyttämättä papereita tai näyttämällä niitä läppäriltä. Onneksi olen vaalea nainen Etelä-Amerikassa ja haahuillessani tuli Ricardo juttelemaan mulle kadulla, kertoi olevansa tatuoija ja olisi halunnut esitellä liikettään. Hän ihasteli tatuointiani ja ihmetteli lävistystäni, mainosti cuscolaisen marihuanan laatua, mutta onneksi lopulta neuvoi mut printterin ääreen. 27 sivun tulostaminen kesti liki tunnin, kun välissä loppui muste, lopulta kuitenkin sain kaikki vaadittavat paperit, vaikkakin kauniin turkoosina toivomani musta-valkoisen sijaan. Enää ei auta kuin toivoa, että he tosiaan rajalla viisumin myöntävät!
Cusco on tunnettu hieronnoistaan ja saatiin Yonathanin kanssa neuvoteltua hyvään hintaan (20 solea eli noin 5,50euroa) tunnin hieronnat. Aivan eufoorisissa olotiloissa poistuttiin paikalta ja olisi tehnyt mieli ohjata jokainen vastaantulija ylistyssanojen saattelemana samaan paikkaan. Ehdottomasti parhaiten käytetty 5,50 pitkiin aikoihin!
Ensimmäisen kerran jälkeen en tykännyt Cuscosta juurikaan, huhtikuussa paikka jäi mieleen lähinnä turisteja täynnä olevana pikku La Pazina, mutta nyt olen kääntänyt kelkkani ja onnellisena juonut Starbucks-latteani keskusaukiolla auringon paisteessa, kiirehtimättä minnekään. Eniten aikaa ja energiaa uhrasin Hopeanuolen etsimiseen, vaikkakin turhaan, pelkään että tuo turistien turva on siirtynyt vehreämmille metsästysmaille.
Cuscosta on itseasiassa muotoutunut mun mielessä vara-Tallinna, sinne on helppo (ja halpa) matkustaa ja kulttuuri on hyvin samanlainen kuin La Pazissa eikä siis tunnu kuin olisi ulkomailla lainkaan, mikään ei kannusta tekemään ”turistiasioita”. En siis käynyt katsomassa nähtävyyksiä, kirkkoja, ottanut valokuvia tai ostanut tuliaisia.
Surullisinta tässä reissussa oli tietenkin sanoa Yonathanille uudestaan heipat, mutta tiedän meidän tapaavan vielä. Toivon hänen kikkailevan passeillaan (Israel ja Saksa) niin, että voi tulla uudestaan Boliviaan, muussa tapauksessa nähdään seuraavan kerran Israelissa.