Eurotrip

Vaikka palasin Euroopasta vasta kuusi päivää sitten, tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. 

Käytimme yksitoista tuntisen välilaskumme Milanossa niin tehokkaasti, etten usko palaavani sinne ihan piakkoin. Pyörimme kaupungilla, ihmettelimme Duomoa ja söimme pienessä ravintolassa, joka avattiin uudestaan vain meitä varten. 

Taksin saaminen kuudelle osottautui vaikeaksi. Käveleminen ympäri kaupunkia, vailla suunnitelmaa tai kartaa, 34 asteisessa yössä oli liian raskasta Etelä-Amerikkalaisille, he lysähtivät uupuneina kivetykselle istumaan ja me Jerrin kanssa yritimme pysäyttää takseja tuloksetta. Ilmeisesti raja suomalaisen sisun ja hölmöyden välillä on häilyvä. 

Lopulta löysimme avoinna olevan katubaarin, jonka baarimikko tilasi meille taksin ja pääsimme lentokentälle nukkumaan. Taksikuski osottautui ecuadorilaiseksi ja erityisesti Martin sai uutta energiaa päästessään puhumaan espanjaa aikuisen ihmisen kanssa, jonka kielitaito on samalla tasolla. 

Annen ja Sergion viettäessä aikaansa Pariisissa, Mikske saapui viihdyttämään mua Liegeen. Pyörimme päivät kaupungilla etsien Lucasille tuliaiseksi Liegen maskotti-nukkeja Tchantchèsia ja Nanessea. Suurimmassa osassa kaupunkeja on mahdotonta välttyä turisti-sälältä, mutta Liege ei kuulu niihin. 

Miksken hammas lohkesi sunnuntaina ja avoinna olevan hammaslääkärin löytyminen osottautui yhtä vaikeaksi, kuin Tchantchésin ja Nanessen löytäminen. Mikske vietti maanantain hammaslääkärissä, kun itse matkustin Aacheniin Nastasjan mamin luokse. Illalla palatessani Mikskekin pystyi taas syömään ja vietettiin Rooman reissulta tuttua pizza-piknikkiä Liegen juna-aseman portailla.

Liegestä löytyi graffitteja sekä maalattuna että neulottuna.

Brysselissä ehdittiin viettää vain pari tuntia, ennen kuin piti mennä Annea ja Sergiota vastaan. Käveltiin päämääränä löytää Tintti-graffiti ja päädyttiin vahingossa Manneken Pisille, joka juhli Ranskan kansallispäivää patonki kainalossaan.

Brysselissä ohjelmassa oli myös suklaan metsästystä, koska olen järkyttynyt bolivialaisen suklaan laadusta ja paasannut ympäriinsä kuinka paljon parempaa eurooppalainen suklaa on ja vihdoin sain mahdollisuuden todistaa väitteeni todeksi. Toistaiseksi kaikki ovat myöntäneet mun olleen oikeassa.