Isot voimat

Lauantaina La Pazissa vietettiin Gran Poderia. Kyseessä on karnevaalin tapainen tanssi-iloittelu, johon kuuluu lauantain havaintojeni mukaan isosti myös kaljan juominen ja kaduille virtsaaminen. 

Treffasin Kleydyn ja Eduardon ja suunnattiin yhdessä The adventure Brew hostelin kattoterassille. Normaalisti kattoterassi on varattu vain hostellin asiakkaille mutta kun tuntee oikeat ihmiset, tässä tapauksessa Claudian, kaikki on mahdollista. 

Eduardo näyttää tässä kuvassa idiootilta, mutta minkäs raukka luonnolleen voi.

Seurattiin tansseja yläilmoista muutaman tunnin ajan, siihen asti että näimme Kleydyn ryhmän tanssivan ja siirryttiin Smokey’siin. Matka hostellilta ei ole kovinkaan pitkä, vaikka siltä tuntui, sillä meidän piti ylittää Prado tanssijoineen ja kulkea virtsaisilla kaduilla, mikä oli flipflopeissa kuvottavinta, mitä olen täällä tehnyt. 

Smokey’sista löytyi joukko ystäviä ja muutama humalainen turisti. Hetken päästä jäljellä oli vain oma porukkamme ja skotlantilainen poika, joka sammui pöytään. Yrittäessämme herättää ja saada häntä lähtemään kotiin, päätti hän, että meillä on paremmat bileet ja liittyi seuraamme. Vahvasta humalasta ja skottiaksentista johtuen keskustelusta ei tullut mitään ja kun hänelle ei enää tarjoiltu, sammui hän sohvalle. Samaan tilaan itsensä saattoi Nelly, myös Smokey’sissa työskentelevä ranskatar. Löysin tiskin takaa muutaman tussin ja päätin ikuistaa Nellyn korvan taakse pienen muikkarin, ettei töissä tarvitse pitää ihan noin hauskaa ja tein saman myös skotille. 

Kleydy innostui taiteilemaan skottiin hieman enemmän matkamuistoja. Piirrustusten valmistuttua löysin tiskin takaa myös hammastahnaa ja ehdotin Kleydylle jäynän viemistä seuraavalle asteelle. Askartelimme pillistä kutitusvälineen ja Kleydy puristi skotin käteen läjän tahnaa, minun kutitellessa poikaa poskesta ja korvasta.

Koska mun kutittelut ei tehonneet, otti Kleydy tässäkin ohjat haltuunsa.

Muut seurasivat jekkuiluamme nauraen, kunnes Eduardo napsahti. Ensin Hän tyytyi vain huutamaan Kleydylle. Kun rumat sanat loppuivat nappasi hän pöydältä juoman ja viskasi sen Kleydyn päälle. Kleydy vastasi samalla eleellä, johon Eduardo reagoi potkimalla Kleydyä. Potkuista jatkettiin molemmin puolin nyrkeillä, jolloin syöksyimme väliin ja irrotimme nuo kaksi toisistaan. Chris ilmoitti, että baari menee kiinni nyt, joten raahasimme sekä Eduardon että skotin ulos ja takseihin. Ennen kuin Eduardo oli pihalla, hän ehti heittää Kleydyä vielä yhdellä juomalla sekä tupakka-askilla. 

Vaikka tiedän, että tuon kohtauksen takana on muutakin kuin lapsellinen pelleilymme, mulla on silti huono omatunto, koska keksin kaikki tyhmyydet ja Kleydy osallistui vain toteuttamalla niitä. Jos jollekin on oltava vihainen hölmöilyistämme, se olen ehdottomasti minä tai vähintäänkin me molemmat. 

Saatuamme baarin taas asiallisen oloiseksi, napattiin Nelly kantoon ja suunnattiin karaokeen. Nastasja asuu samassa hostellisessa Nellyn kanssa, joten hän otti vastuun tämän saamisesta sänkyyn nukkumaan ja lupasi tulla perästä. Virtsaisia, mutta muuten jo tyhjiä katuja pitkin kuljimme karaokeen, jonne Nastasja ei koskaan saapunut. Karaoken sulkeuduttua menimme vielä Willin luokse jatkamaan laulamista, kunnes kuudelta tajusin olevani lähes selvä ja väsymyksen painavan silmissä, joten otin taksin kotiin Willin, Marcelon ja Kleydyn jäädessä vielä laulamaan bolivialaisia rakkauslauluja (Corázon eli sydän, oli lähes ainoa sana jonka ymmärsin teksteistä, mutta se toistui jokaisessa biisissä).

Kulkiessani sunnuntaina edelleen kamalanhajuisia katuja pitkin töihin, mietin kuinka mahtavaa olis tavata suomalaisia tyyppejä ja päästä juttelemaan vieraiden ihmisten kanssa omalla kielellä. Kuin kohtalon irvailuna tapasin heti ensimmäisenä töissä Loki-hostellin legendaarisen vuoropäällikön Diegon, josta tuli välittömästi suosikki-ihmiseni, koska tämä kertoi Lokissa olevan tällä hetkellä 12 suomalaisen porukka. Nyt odotan kohtalon viimeistelevän vitsinsä ja törmääväni heihin. Nastasja pääsee puhumaan saksaa ja Nellyn Ranskaa lähes päivittäin asiakkaiden kanssa, mutta suomalaisiin en ole törmännyt Smokey’sissa tai muuallakaan suomalais-brittiläistä Sebastiania lukuunottamatta. Kuulostaa oudolta, mutta aina seuratessani heidän puhumistaan äidinkielillään tunnen pientä kateutta, kun en itse voi tehdä samaa. Toki pystyn ilmaisemaan itseäni lähes samalla tasolla englanniksi, mutta ei se silti ole sama asia.

Ilmeisesti myös La Pazissa vietettiin katuliitupäivää. Bongasin nämä taiteilut kotimatkalla sunnuntaina.