Kun elämä on yhtä isoa aprillipilaa.
Uskon, että kaikella on tarkoituksensa, että jokaisesta vastoinkäymisestä poikii lopulta jotain hyvää. Sateen jälkeen paistaa aurinko. La Pazissa sää vaihtuu nopeasti ja monta kertaa päivässä, näin on käynyt mun fiiliksillekin viime päivinä.
Sunnuntai oli tylsimpiä päiviä tähän mennessä, koska olin jumissa koko päivän Los Pinosissa. Äänestämästä tultuani ajattelin ottaa aurinkoa patiolla, kun kummempaa aktiviteettia ei ollut tarjolla. Kun astuin bikineissä ulos, aurinko pelästyi ja taivas alkoi itkeä, joten tyydyin lukemaan Imagea sisällä.
Maanantaina lähdin aamulla innoissani kohti kahvilaa ja olohuoneskypevaalitenttiä. Ihmettelin portista astuttuani missä on Jorge ja toinen meidän ovea vartioiva koira, vastauksen sain heti alas kadulle vilkaistuani. Kadulla pyöri mies kädessään pitkä keppi, jonka päässä oli ihmisenmentävä lenkki, rankkuri. Rankkurin touhuja oli ihmettelemässä useampi naapuruston koiran omistajista, kun ensin olivat vieneet omat haukkunsa pois kadulta turvaan. Epäilen, että joku muukin on käynyt valittamassa koirista kunnalle, mutta poden silti vähän huonoa omatuntoa, koska poissa on harmittomia koiria ja ruskea paholainen terrorisoi mua edelleen, sekin oli ehditty ottaa sisälle turvaan. En kuitenkaan tiennyt ruskean paholaisen onnekkuudesta tällöin, vaan vapautuneena kävelin kahvilaan.
Lähikahvilan netti on ollut tähän mennessä moitteeton ja siellä on skypetetty suomeksi usein. Luonnollisesti juuri maanantaina netti simahti täysin ja ehdin kuulla vain SDP:n osallistujan arvion, kuinka ei ole realistista toivoa Suomen pääsevän eroon ydinvoimasta. Onneksi Äfä nauhoitti mulle yhden kysymyksen vastauksineen, joten pääsen vähän nauttimaan tunnelmasta. Kiukustuneena palasin kotiin ja kiukustuin vielä enemmän, kun huomasin ruskean paskiaisen penkomassa roskia. Pääsin kuitenkin hyökkäyksettä kotiin, roskat olivat vissiin parempi saalis. Katsoin pari jaksoa New Girliä ja päätin, että nyt tarvitaan ihmisiä. Otin suunnan Smokey’s Pipesiin ja harmikseni totesin, ettei siellä ollut muita tuttuja, kuin britti baarimikko. Istuin lukemaan Trendiä kynttilänvaloon ja näytin ilmeisen surkealta, kun Rachel tuli hetken päästä kutsumaan mut istumaan tiskin ääreen, hänellä ei kuulemma ollut kiire ja kaipasi myöskin juttuseuraa. Muutettuani itseni, tavarani sekä viinini baaritiskille, moikkasi kulman takaa Will, joka oli siihen saakka istunut selkä muhun päin, enkä siksi ollut huomannut häntä. Will oli paikalla lohduttamassa juuri eronnutta ystäväänsä, jonka huulille sain taiottua hymyn AllyMcBeal-henkisellä tanssiterapialla. Raukka ei ollut koskaan aiemmin kuullut Lily Allenin Fuck Youta, Single ladiesin koreografia oli onneksi valmiiksi hallinnassa. Sain viimein myös kaipaamaani Jallua, perjantaina yritin tilata, mutta mistään ei löytynyt konjakkia. Eilen ymmärsin kysyä sitä suoraan Christianilta ja hän taikoi lämpimän pullon jostain keittiön uumenista. Maku ei ollut aivan balanssissa, mutta kelpasi paremman puutteessa. En kuitenkaan löytänyt uusia Jallu-ystäviä, vaan Jallu sai osakseen irvistyksiä ja oluella alashuuhtomista.http://youtu.be/yFE6qQ3ySXE
Kotiin tullessani yritin laittaa valoja päälle, turhaan. Sisällä yksikään lamppu ei syttynyt eikä kännykkään latautunut virtaa. Aamulla kaikki on paremmin –ajatuksen kanssa kääriydyin peittoon, herätäkseni huomaamaan, ettei mikään muu ollut muuttunut, paitsi oloni iloisesta hiprakasta krapulan syvimpiin alhoihin. Kodinhoitohuoneessa toimi sähköt, joten laitoin pyykit pyörimään ja menin sohvalle toivomaan, ettei olo ainakaan radikaalisti pahentuisi seuraavan tunnin aikana. Turha toivo. Suihkusta tuli pelkkää kylmää vettä, vaikka se olisi voinut tehdä ihan hyvää, päätin jättää väliin. Muistin kuitenkin klassisen näiden päivien pelastuksen, pinkin huulipunan. Punaisin huuleni, ripustin pyykit ja matkalla kielitunnille kirjoitin Sarahille viestin. Jo yöllä kotiin tullessani paikallisten ongelman vain asuntooni, koska yläkerrassa oli valot päällä. Sarah lupasi kutsua sähkömiehen selvittämään mistä on kyse.
Tulin töistä kotiin toiveissa päästä lämpimään suihkuun, mutta löysinkin kaksi kynttilää odottamasta. Lähin sähkömies on kuulemma sairaana tämän viikon, mutta huomenna otetaan yhteyttä vähän kauempiin jamppoihin.
Hyviä puolia mainitakseni, jääkaappi tulee nyt sulatettua ja kaiken pilaantuvan todella heittää pois etukäteen, eikä Perusta tullessa varmasti odota epämiellyttäviä yllätyksiä. Olen myös vielä vähän onnellisempi kaasuhellasta, koska sain aamukahvini normaalisti. Tässä pimeydessä tunnelmavalaistuksessa ei myöskään pääse yksikään hämähäkki häiritsemään, kun niitä ei näe.
Koska ukkonen puhdistaa ilmaa, tahdon uskoa, että sähköttömyys kaikkine vastoinkäymisineen lupaa mulle ja Mikskelle loistavaa lomaa. Toki näpsäkästi meillä oli käynyt pieni sekaannus, Mikske ilmoitti saapuvansa La Paziin lauantaina 3.4. ja koska olen henkisesti vuoden mittaisella lomalla, en todellakaan tarkistanut kyseisen päivämäärän olevan perjantai. Onneksi selvisi ennen perjantai-aamua, koska olisi ollut ikävää herätä vihaiseen soittoon lentokentältä. Toki tähän on edelleen riski, koska Rachelin läksiäisiä vietetään torstaina.