Lunta tulvillaan on raikas tal.. Heinäkuu?!

Elämä on uskomatonta. 

Lunta heinäkuussa. 

Nämä eivät yleensä ole lumihuippuisia vuoria. 

Lentomme La Pazista Peruun peruttiin lauantaina lumisateen vuoksi. ETELÄ-AMERIKASSA!!

Kaaoksen, huonon asiakaspalvelun ja kuuden tunnin odottelun jälkeen pääsin vihdoin lähtemään lentokentältä ristiriitaisissa tunteissa. Kaikki tämä tuntui kovin absurdilta, joten en osannut olla vihainen tai surullinen, vaan lähinnä huvittunut. 

Kukaanhan ei mitään sille mahda, että lunta sataa ja kaikkialla maailmassa ei olla yhtä varautuneita lumeen kuin Suomessa. Mielessä oli kuitenkin huoli siitä saataisiinko vaihdettua liput seuraavalle päivälle ja näin ollen lähtemään Belgiaan lainkaan. Valtavan epävarmuuden painaessa mieltä suuntasin Smokey’s Pipeen ilmoittamaan kaikille olevani edelleen maassa ja odottamaan Copa American finaalin alkua.

Yonathanin halatessa mua aloin yllättäen itkemään ja kokoilin itseäni keittiössä, kunnes Christian ilmeistyi eteeni heiluttaen kännykkäänsä, jossa oli espanjasta englanniksi käännetty viesti. Tekstissä hän aneli minua työskentelemään finaalin ajan, sillä hän oli lähdössä Maxin häihin. Olin valmistautunut matkaan nukkumalla edellisenä yönä vain kaksi tuntia ja sitä edeltävätkin oli jäänyt vähille unille, mutta silti huomasin vastaavani myöntävästi. Tunnit vierähti nopeasti ja illan aikana Christine vahvisti, että lippumme oli saatu siirrettyä seuraavalle päivälle. Christian pyysi mua työskentelemään vain matsin ajan, mutta silti apuani kaivattiin puoli kolmeen saakka, joten myös seuraavana yönä jäi unet vähiin.  

Seuraavana aamuna kaikki olikin jo paremmin, pääsimme matkaan ajoissa ja perille Belgiaan vain vuorokauden myöhässä.