Ottaa osaa kun osaa

Otsikko on mitä mahtavin osoitus, kuinka mahtava kieli meillä onkaan. Kaiken muun hassuttelun lisäksi, olen viimeisten viikkojen aikana yrittänyt opettaa suomea ja todennut sen olevan pirun hankalaa. Ei pelkästään siksi, että suomi on vaikea kieli, vaan myös siksi etten ole koskaan itse oppinut sitä niin kuin vieraita kieli opetellaan. 

Olen myös viettänyt paljon aikaa Smokey’s Pipessa siskosten, Nastasjan ja Nellyn kanssa. Ollaan autettu Marielaa mitä idiooteimmissa läksyissä, mimmi on lukion viimeisellä luokalla ja esimerkiksi biologiassa heidän piti piirtää sukupuu.

Piirtää.

Sukupuu.

Biologiassa.

Mun kädet tärisi itkunaurusta, kiukusta ja epäuskosta, siksi surkimus kuva. 

Jos tarkkoja ollaan, en auttanut sukupuun tekemisessä lainkaan, mutta löydyn puusta sisarusten tätinä (oikeassa reunassa, punainen ympyrän palanen on mun). Olen sen sijaan piirtänyt Mariela puolesta youtuben opastuksella kynän ja paperin sekä kopioinut sarjakuvan äidinkielenkirjasta vihkoon, sarjis piti tietysti myös värittää. En tietenkään tekisi toisen oikeita läksyjä, mutta sillä tytöllä on parempaakin tekemistä kuin tuherrella turhuuksia keskellä yötä. Kaiken turhan piirtämisen sijaan hän voisi esimerkiksi oppia jotain. Ihmettelin miten Lyseo Venezuelan opiskelijat eivät osaa kirjoittaa espanjaa kunnolla, mutta nähtyäni Marielan äidinkielen vihkon täynnä piirrustuksia, en enää ihmettele. Hän myös kertoi, ettei aluksi piirtänyt mitään, teki vain vaaditut tehtävät, kunnes opettaja otti hänet puhutteluun ja kutsui laiskaksi. 

Mimmit joutuivat myös piirtämään huoneen, ensin piti piirtää ohjeen yläreunan seinät ja lopuksi itse huone. Nastasja piirsi tämän(kin) Marielan puolesta. Nämä kuvat on koululta, tytöt sattumalta piirsivät näitä ennen meidän projektia.  

Keskiviikkona Boliviassa vietettiin äitienpäivää, mutta koska suurin osa ystävistäni ei ole äitejä eikä heidän äitinsä myöskään asu lähellä, vietettiin päivää keskenämme. Töiden jälkeen ensimmäisenä mentiin pelaamaan lentopalloa, joka on Boliviassa uskomattoman suosittu laji, etenkin tyttöjen keskuudessa. Pelikenttä yllätti mut täysin ja tämän johdosta myös säännöt. Huone, jossa pelasimme, muistutti lähinnä squash-kenttää, verkko oli huoneen laidasta toiseen ja pallo sai osua sivuseiniin, takaseinään ei saanut koskea. Nancy, Mariela ja Nastasja tekivät kaikkensa opettaakseen mulle säännöt, koska oma pelihistoriani rajoittuu pussikaljoittelun lomassa pelattuun rantalentikseen. Saatiin pelattuakin ihan oikea ottelu, kunnes Nastasja totesi että mun sormi-kosketus on kamala ja sitä pitää treenata. Palloteltiin hieman, kunnes epäonnisesti ja epähuomiossa yritin palauttaa pallon ilmeisesti vain oikealla peukalollani, sillä seurauksella, että peukku vääntyi väärään suuntaan ja opetin tytöille pari suomalaista kirosanaa. Hallilta ei löytynyt jäätä, joten Nastasja osti mulle jäätelön, jolla yritin minimoida vahinkoa. Tytöt pelasivat kolmistaan vuoromme loppuun ja palattiin Smokey’s Pipeen, josta löytyi jäätä, sidetarpeet ja fysioterapeutiksi opiskeleva Kleydy koulukavereineen. Käsi saatiin paketoitua hyvin erikoiseen tyyliin ja loppuillan huomio oli taattu. 

Sain otsikon kommenttina tähän kuvaan. Ansaitusti. 

Juominen onnistui vasemmalla kädellä, mutta syömisessä tarvitsin Nastasjan apua, hän tarjoutui jopa syöttämään mutta pelkkä kukkakaalien pilkkominen auttoi, hoidin itse lusikalla ruoan suuhuni. Normaalisti Nastasja auttaa (pyytämättä) mua myös syömällä osan ruoastani, mutta kukkakaalini sain poikkeuksellisesti syödä rauhassa. Karaokessa hän joutui kirjoittamaan kappaleemme, kun kynä ei pysynyt kädessä, onneksi mikrofonin suhteen olen kuitenkin molempikätinen. Tällä kertaa ymmärsimme olla laulamatta Queeniä, promillien puuttumisella saattoi olla osuutta asiaan.

Fidel tutki kättä hieman eilen, muttei mulla edelleenkään ole aavistusta mikä siinä on vialla. Kylmägeelin ja siteen kanssa jatketaan tohtorin ohjeistuksen mukaan kymmenen päivää, toivon todella sen riittävän ja ettei kädessä ei ole mitään pysyvää vammaa. 

Nueva Generacionissa järjestellään kovasti seminaarimatkaa Peruun, kahdesta eri syystä kyseinen reissu sieppaa mua aivan liikaa. Ensin oli itsekäs syy, haluaisin tietysti itse mukaan reissuun ja tutustumaan uusiin ihmisiin erityisesti Etelä-Amerikasta. Viimeiset kaksi viikkoa some on täyttynyt mahtavista kuvista, kun Ranskassa järjestettiin seminaari, johon osallistui moni Euroopassa EVS-vaihdossa oleva ja tuntuu, että muissa maissa on nimenomaisen tärkeää lähetää meitä vapaaehtoisia erilaisiin tapahtumiin. Täällä kukaan ei kysynyt haluaisinko lähteä, vaikka olenkin kuukausia yrittänyt asiasta vihjailla. 

Päästyäni henkilökohtaisesta harmistuksestani yli, Daysi kertoi tällä viikolla, ettei Boliviasta välttämättä lähde kukaan. Ryhmään kuuluu viisi nuorta ja Daysi, mutta yksi nuorista ei ilmeisesti saa vanhemmiltaan lupaa lähteä ja Sarah suuressa viisaudessaan Euroopasta käsin määräsi, ettei kukaan muukaan lähde, jos Salome ei saa lupaa. Tämä ei vaan mene mun jakeluun millään. Tietysti on surku, jossei Salome saa lupaa, mutta onko oikein rangaista muita tästä? He ovat kaikki joutuneet anomaan vapaata yliopistosta, lukiosta tai/ja töistä, he ovat uhranneet paljon aikaa reissun suunnitteluun ja todellakin ansaitsisivat päästä lähtemään, koska ulkomaille matkustaminen ei ole täällä nuorille itsestäänselvyys, joillekin se on täysi mahdottomuus. Parasta on, että ilmeisesti isän ongelma on se, ettei Salomen veli pääse lähtemään. Tämä olisi edes jotenkin ymmärrettävä syy, mikäli veli osallistuisi jotenkin järjestön toimintaan, mutta kun ei osallistu. 

Tänään La Pazissa juhlitaan Gran Poderia, jonka alkuperä on silkkaa hulluutta ja pahuutta, mikäli Eduardon selvitykseen on uskominen. Eräässä La Pazin kirkoista oli aikoinaan patsas, jossa oli kolmet kasvot: hyvät, neutraalit ja pahat. Jos pahalle uhrasi ja rukoili, toive toteutui. Ihmiset menivät kirkkoon voimakkaiden tunteiden vallassa ja toivoivat harkitsemattomia julmuuksia. Jossain vaiheessa joku päätti muuttaa patsaasta ja pahat kasvot korvattiin hyvillä, mutta edelleen voi nähdä ihmisiä rukoilemassa patsaan vasenta reunaa kohden, jossa pahan kasvot aiemmin sijaitsivat. Se, miten tästä on päädytty koko päivän kestävään tanssi-iloitteluun, on mulle edelleen mysteeristä, mutta innolla odotan fiestaa.