10/10

Jos et tunne Edgaria, Julieta ja Bellaa, et tunne Huanchacoa. Näin mulle kerrottiin ensimmäisenä päivänä, tavattuani heidät kaikki jo. Tuohon lauseeseen kiteytyy Huanchacon syvin olemus, nimittäin ihmiset tekevät tuosta pienestä kylästä spesiaalin. Mulle Huanchaco merkitsee myös muita ihmisiä, mutta Edgar ja Julie ovat ne, keiden ympärille paljon rakentuu.

2015-06-17 001 003.JPG

En tiennyt Huanchacosta mitään sinne matkustaessani, itseasiassa aivan viime metreillä mulle selvisi, että hypätessäni bussiin Limasta tulee määränpään olla Trujillo, eikä Huanchaco. Olin sopinut Kevinin kanssa hänen olevan mua vastassa bussiterminaalilla, mutta yöllä sain viestin, että käynnissä on aivan liian hyvät bileet ja ohjeen ottaa terminaalilta taksi La Gringa nimiseen hostelliin rannalla. Taksikuski ei järin paljon ilahtunut tästä ohjeesta ja Huanchacoon saapuessamme ymmärsin miksi.. Koko kylä on rannalla ja joka toinen rakennus on hostelli.

2015-06-17 001 113 (2).JPGimage (2).jpeg

Varsinaisen sängyn sijaan päätin nukkua katolla teltassa, Tyynen valtameren kohistessa taustalla.

Löysin kuitenkin perille ja vastassa oli hostellin omistaja Julie, josta olin etukäteen kuullut niin paljon, että tuntui kuin tuntisin hänet jo ja olisin tullut kotiin. Hereillä oli myös Tincho, argentiinalainen poika, joka kuullessaan mun olevan Suomesta ryhtyi räppäämään suomeksi! En tunnistanut kappaletta mutta pienellä googlailulla selvisi sen olevan Asan Mitiih. Kovasta yrityksestä huolimatta en saanut selville miksi hän osaa kyseisen kappaleen. Kirjauduttuani hostelliin ja saatuani aamukahvin eteeni seuraamme liittyi Zoe, New Yorkilainen mimmi, joka päätti meistä tulevan välittömästi kavereita. Zoe oli viettänyt Huanchacossa pari kuukautta, joten hän osasi esitellä paikat ja ihmiset.

Vietin aamupäivän lukien patiolla ja tutustuen hostellissa asuviin tyyppeihin ja ehdin melkein unohtaa tulleeni Huanchacoon tapaamaan Keviniä. Jantteri kuitenkin selviytyi joskus puolenpäivän aikaan ihmisten ilmoille ja liittyi Zoen, saksalaisen Julian, taiwanlaisen Amyn ja minun seuraan, kun lähdimme markkinoille etsimään Zoen perheelle matkamuistoja.

2015-06-17 001 012.JPG

2015-06-17 001 006.JPG

Olin suunnitellut kuluttavani aikani rannalla aurinkoa ottaen, uiden ja ehkä vähän surffaten, mutta pilvinen sää ei houkutellut moisiin aktiviteetteihin lainkaan. Jokainen päivä oli toistaan pilvisempi ja viikon aikana näin vain yhden auringonlaskun.

image (3).jpeg

image (6).jpeg

Suurimpana osana päivistä en tehnyt mitään, eräänä päivänä suurin ohjelmanumeromme oli kävellä viiden minuutin matka leipomoon 16.30, jolloin heidän tajunnanräjäyttävät suklaacroissanttinsa ovat uunituoreita. 

2015-06-17 001 169.JPG

Harmautta, todos los dias.

image.jpeg

Huanchacossa kalastetaan paljon, muttei suinkaa ongilla vaan siima on kiinni laudan kappaleessa ja syötteinä käytetään pieniä rapuja. Rapuja saa pienen pussillisen ja kun sen laittaa kädelle on kutina ja kihemöinti kylmiäväreitä aiheuttavaa. Tuntien yrityksestä huolimatta ei saatu kalaa. 

Amy on reissannut 22 kuukautta ympäri maailmaa lähinnä kävellen ja liftaten. Typy on 40-kiloinen, enkä voi kuin ihailla hänen rohkeuttaan. Ennen Huanchacoon päätymistään hän on matkannut Aasiassa, Australiassa, kulkenut läpi Afrikan Eurooppaan ja ehtinyt kierrellä hieman Etelä-Amerikassa. Hän rahoittaa elonsa työskentelemällä hostelleissa majoitusta vastaan, kirjoittamalla novelleja Taiwaniin ja hieromalla. Hänen oli tarkoitus olla reissussa vain neljä kuukautta, mutta enää hänellä ei ole minkäänlaista suunnitelmaa. 

image (8).jpeg

Manuel ja coconut-animal. Koska maailma on pieni paikka, taustalla on ranskalainen mimmi, joka istui poikaystävänsä kanssa mun ja Miksken edessä bussissa Cuscosta La Paziin huhtikuussa.

Manuel on puoliksi saksalainen ja puoliksi ecuadorilainen, en tiedä kuinka kauan hän on ollut reissussa tällä kertaa, mutta Huanchacosta hän matkasi Ecuadoriin tapaamaan sukuaan ja sieltä hän jatkaa Cuscoon. Cuscossa hän työskentelee kuusi kuukautta jooga-opettajana ja syksyllä menen moikkaamaan häntä. Ehdimme tutustua vain päivän, mutten malta odottaa että tutustumme lisää, sillä hänestä huokui mieletön rauha ja onni. 

Ehdottomat suosikkini ovat kuitenkin Pius ja Petra, nuori pariskunta, joihin Kevin olin tutustunut bussissa lähdettyään La Pazista. Petra vahvisti teoriaani siitä kuinka saksalaiset tytöt voivat syödä uskomattomia määriä täyttymättä ja lihomatta. Petra söi aina ruokani loppuun ja valitti minun syövän kuin pieni lintu, aivan kuten Nastasja. 

Vaikka Huanchaco on monelta kantilta lähestyttäessä turistikylä, yöelämää ei käy kehuminen. Baareja on, mutta niissä soitetaan musiikkia aivan liian lujalla ja illat vietimme rannalla, koska sinne musiikki kuului inhimmillisellä voluumilla ja kadut ovat täynnä pieniä kioskeja, joista ostaa olutta. 

Rannan ja hostellin lisäksi vietin aikani Edgarin luona, jossa Kevin asuu ja jossa kaikki muutkin tuntuvat viettävän aikansa. Edgar on tatuoija ja lävistäjä, mutta ilmeisesti hänen näkönsä ei ole kummoinen, joten uusia tatuointeja mulla ei ole, vain uusi lävistys. Pius ja Kevin sen sijaan keksivät viimeisenä iltana tatuoida toisiaan.

kuva (2).JPG

Kyseessä oli molemmille ensimmäinen kerta, mutta yllättävän mallikkaasti he selviytyivät. Nyt Piusin ukkovarpaassa on hymynaama ja Kevinin oikeassa jalkapohjassa LR, joten kun hän kääntää jalkapohjan itseään kohti, toimii tatuointi lunttina, kumpi on oikea ja kumpi vasen.

Mahtavien ihmisten lisäksi Huanchacossa on mahtavia koiria, mikä oli tervetullutta vaihtelua Los Pinosin koiriin.

Edgarilla on kaksi koiraa, mama ja papa eli Ramona ja Thomas. Ramona on viimeisillään raskaana, sisällään neljästä kuuteen pientä bulldoggia. Ramonan kuorsaus rytmitettynä Thomasin tuhinalla toimi taustamusiikkina Edgarin asunnolla.

Coloradolainen Nathan, joka on asunut kaksi vuotta Huanchacossa ja työskentelee paikallisessa koulussa englannin opettajana, on perinyt kuolleelta ystävältään Pirata-nimisen koiran. Piratan nimi tulee tietenkin siitä, että muuten valkoisella koiralla on mustaa vasemman silmänsä ympärillä, kuin merirosvon silmälappu. Pirata ei ole kovinkaan ihmisystävällinen, vietettyään kolme viikkoa hostelli-koirana La Gringassa Nathanin ollessa reissussa. Tiedostaessani oman karmani halusin kunnioittaa Pirataa, mutta hän päättikin tykästyä muhun ja peppukaveerasi kanssani välittömästi. 

La Gringassa on myös kaksi oikeaa hostelli-koiraa, Bella ja Camote. Camotesta ei ole erityisesti kerrottavaa, se hengailee satunnaisesti hostellin pation sohvan alla jos ei ole pyörimässä kaupungilla. Camote ei tunge ihmisten rapsutettavaksi, muttei myöskään reagoi jos joku rapsuttaa. Bella sen sijaan on koirien aatelia! Bella rakastaa ihmisiä ja parkkeeraa hostellilla aina jonkun viereen kerjäämään rakkautta. Jos hostellilta poistuu, Bella tulee varmasti mukaan, hän kävi kanssamme markkinoilla, baareissa, ravintoloissa ja rannalla. Ajattelin Bellan seurailevan vain saadakseen ruokaa, mutta kun eräänä iltana lähdin kiertämään kaupungille kameran kanssa kuvaamaan graffitteja, kulki Bella kiltisti mukana. Saapuessamme hostellille kierroksen jälkeen, odotin kadulla, että ovi avattaisiin ja selkäni takaa lähestyi vanhempi mies huudellen amigaa. Bella valpastui välittömästi, nousi ylös ja lähestyi miestä, ei haukkuen tai muuten agressiivisesti, mutta näyttäen että hän suojelee tarvittaessa ja sydämeni täyttyi onnesta. Lähtiessäni Bella myös saattoi mut taksiin muiden vielä nukkuessa. En tiedä miten Bella valitsee seuransa, mutta erityisesti mun ja Petran seura tuntui kelpaavan. Bella ei myöskään vaadi kovin pitkää tutustumista, sillä sain nauttia hänen seurastaan jo ensimmäisenä päivänä. Huono puoli Bellassa on hänen käsittämätön ja vaarallinen tapansa hyökätä ohi ajavien autojen renkaisiin, pelkäänkin sen koituvan hänen kohtalokseen. 

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Matkat

This is madness.

Palasin Huanchacosta eilen aamuna täydellisen rentoutuneena ja onnellisena, tarkoituksenani oli jakaa palanen sitä kuvien ja tarinoiden muodossa, mutta jokin kiilasi edelle. 

Eilen ja tänään olemme keskustelleet seksuaalisuudesta Lyseo Venezuelassa (Unohdetaan hetkeksi, että projektin pitäisi käsitellä lasten ja nuorten osallistumista päätöksen tekoon ja vaikuttamista noin yleisesti.). Seksuaalisuus toki on tässä yhteydessä tarkoittanut enemmän anatomiaa, mutta olemme sivunneet myös erotiikkaa. Tytöille on täysin uutta nähdä kuvia miehen ja naisen sukupuolielimistä, tästä on seurannut paljon kikatusta ja hämmennystä, mutta myös paljon kysymyksiä.

Tuntuu väärältä, ettei 18-vuotias tyttö tunne käsitettä kuukautiskierto tai ymmärrä mitä omassa kehossa tapahtuu kuukausittain. 

Tampoonit on täysin vieraita esineitä ja jouduimme turvautumaan kuviin selittäessämme miten ne toimivat. 

Yli 30-vuotiaista bolivialaisista naisista vain 20% on saanut orgasmin elämänsä aikana. 

Avoimen keskustelun lisäksi annoimme tytöille mahdollisuuden kysyä mieltä askarruttavia kysymyksiä anonyymisti, vastaamme niihin ensi viikon tapaamisessa, mutta vilkuilimme niitä heti tuoreeltaan. Jo ensimmäinen oli mun näkökulmasta pysäyttävä: Miten ja milloin ihminen valitsee oman seksuaalisuutensa?

Homoseksuaalisuus on nuorten keskuudessa hämmentävää, hävettävää ja tabu. He eivät tiedä miten omiin tuntemuksiinsa reagoida ja kokevat tosiaan itse tehneensä tai valinneensa jotain väärin kokiessaan seksuaalisia tunteita omaa sukupuoltaan kohtaan. Työskentelemme kahden luokan, eli noin 40 oppilaan, kanssa ja tiedän faktana heistä kahden olevan lesboja ja sen syövän heitä sisältä päin. Onneksi heillä on toisensa vertaistukena, mutta se on myös viimeisten viikkojen aikana aiheuttanut paljon ongelmia heidän välilleen. Toinen tytöistä on ystäväni ja onnekseni mulla on mahdollisuus keskustella hänen kanssaan muuallakin kuin koulussa ja yrittää vakuuttaa, ettei hänessä ole mitään epänormaalia tai luonnotonta.

IMG_0143 (2).JPG

Mulla on lupa ottaa tytöistä koulussa kuvia projektia varten, mutta koska tällä kirjoituksella ei ole varsinaisesti mitään tekemistä sen kanssa, tyylikkäästi blurrattu versio. Musta on mahtavaa, etteivät tytöt pelkää läheisyyttä, vaikka seksuaalisuus pelottaakin. 

Mulla on täällä myös homoja kavereita, miehiä, ja he ovat hieman avoimempia asian suhteen, toki he eivät ole enää teini-ikäisiä. Homous ei ole miesten keskuudessa niin suuri tabu, ehkä koska miehen yhteiskunnallinen ykkösprioriteetti ei ole tulla perheelliseksi. En usko äitiyden olevan ainoa syy miksi lesbous on niin hävettävää, mutta aistin tulevan perheettömyyden olevan ongelma tytöille ja erityisesti syy miksei omasta seksuaalisesta suuntautumisesta haluta tai voida puhua omien vanhempien kanssa. 

Kun ensimmäisten viikkojen aikana keskustelin LGBT-oikeuksista Nueva Generacionin tyyppien kanssa he vakuuttivat, että kaikki on laillista,opin nopeasti itse, että vain siinä merkityksessä ettei se ole laitonta. Tasa-arvoista avioliittoa täällä ei tietenkään ole ja eikä näin olleen myöskään adoptio-oikeutta. Adoptoida voi kuitenkin myös sinkku, joten tavallaan mahdollisuus adoptioon on. En kuitenkaan osaa edes kuvitella mitä tapahtuisi, jos jossain vaiheessa selviäisi ettei adoptio ollutkaan vain yhden naisen perheeseen, vaan että perheessä onkin kaksi äitiä. Yksin adoptoiva mies on täällä todennäköisesti yhtä realistista kuin yksisarviset.

Suhteet Rakkaus Seksi Ystävät ja perhe