Eläintarha Los Pinosissa kasvaa, tällä kertaa katolla asuva puluperhe on saanut lisäystä, tai näin oletan oven edestä löytyneen munankuoren perusteella. Muistan vuosien takaa mainoksen, missä kyseltiin kaikenlaista ja yksi kysymyksistä liittyi puluihin, miksei puluja näe kun ne on poikasia tai miltä pulun poikanen näyttää. Seuraavien viikkojen missiona onkin nähdä edes vilaus tuosta mystisestä olennosta.

Olen tähän saakka epäillyt, että jokaisessa maassa on muutama tarkkaan valittu kirkko, jotka salaa kloonaa puluja ja vapauttaa niitä viikottain kirkon edessä olevalle aukiolle ja näin maailman pulukannat pysyvät niin suurina. Vaikka olenkin harmissani näinkin loistavan teorian osottautuessa vääräksi, en malttaisi odottaa ensikohtaamista vauvapulun kanssa.

Olen muutenkin kunnostautunut lintubongarina, torstaina mun kanssa odotti minisuria kolibri ja se pysyi sen verran paikoillaan, että sain napattua kuvan. Huonon toki, koska kamera oli kotona. 

Tietysti myös opettelin tekemään origami-kurjen, onhan se klassikko ja saattaa joskus auttaa pakenemaan vankilasta.

Kukkia taittelin opetustarkoitukseen. Meillä on ollut tällä viikolla teemana aistit ja jokaiselle lapselle tehtiin oma kukka ja siitä nuuhkuttelivat parfyymiä. Loppupäivän kaikkialla leijui Stockmannia pahempi geneerinen hajuvedentuoksu.

Ollaan myös maisteltu suolaista ja makeaa. Tunnusteltiin kylmää ja kuumaa, sekä eri pintoja. Askarreltiin suurennuslasit ja zoomailtiin kaikkea mitä tuli vastaan, kuten mun silmiä, joiden sinisyys ei varmaan ikinä lakkaa hämmästyttämästä lapsia. Ollaan myös kuunneltu tavallista enemmän musiikkia ja sekä soitettu itse (Estela osaa onneksi soittaa kitaraa ja pianoa, koska mun soittotaidot rajoittuu ovikelloon ja puhelimeen.).

Keskiviikkona ratkesi myös kadonneen postin arvoitus. Mun kummitäti päätti rohkeasti testata Bolivian postin toimivuutta ja lähetti ystävänpäiväkortin helmikuussa ja vihdoin keskiviikkona sain sen käsiini. Niiskuneidin sanat hymyilystä todellakin hymyilytti. Sain samalla myös pakettikortit, joilla voin hakea Martinan samoihin aikoihin lähettämän paketin. Ihmettelin hieman miksi pakettikortteja oli kaksi, kun paketteja on vain yksi. Perjantaina sovin Maran kanssa treffit postille ja menimme noutamaan pakettia. Selvisi, että pakettia oltiin jo lähettämässä takaisin Suomeen, kun sitä ei oltu noudettu ajoissa ja toinen lapuista oli muistutus. Eli vika ei ollutkaan Bolivian postissa vaan postilaatikon haltijassa, joka ei ollut käynyt tarkistamassa postiaan kuukauteen. Onneksi paketti saatiin kuitenkin poimittua pois lähtevän postin joukosta ja sain Pantterini, Imagen ja Trendin. Nyt on maha kipeä, mutta mieli sitäkin onnellisempi. 

Täällä postia ei jaeta siis koteihin, vaan jokainen voi hankkia oman postilaatikon postikonttorista, joita täällä on tasan yksi. Toinen keino saada postia, on laittaa osoitteeksi nimi ja puhelinnumero, La Paz, Bolivia. Tämän metodin toimivuutta odotan myös jännistyksellä, lähinnä siksi etten ole varma ymmärränkö mitä he sanovat soittaessaan.. 

Lehdet tuli lopulta täydelliseen aikaan, sillä huomenna täällä on vaalit ja laki kieltää melkolailla kaiken hauskanpitämisen ennen vaaleja. Maanantain netti-selvittelyjen jälkeen laitoin Kleydylle ja Christianille paniikkiviestin, että nyt on kamala viikko ja viikonloppuna pitää olla hauskaa! Kleydy tiesi jo silloin varoittaa, että lauantaina ei ravintolat saa olla auki, eli perjantaina nähdään. Töistä hilpaisin Smokey’s Pipeen, josta en löytänyt Kleydya tai Chrisiä vaan heidän sijastaan Wilin, Marthan, Christopherin ja Sveitsiläisen Patrikin. Viini tarjoiltiin kahvikupista, joten päättelin alkoholikiellon olevan jo voimassa, näin sitä vain kierretään. Yhdeksän jälkeen poliisit marssivatkin sisään mutta poistuivat samantien ulkopuolelle, tämän jälkeen paikallisten juomat kuitenkin vaihtuivat teehen ja he selittivät poliisin puhalluttavan kaikki La Pazlaiset ulkopuolella. Toki Martha oli juhlinut edellisestä päivästä lähtien, eli siinä yksi tai kaksi kuppia teetä auttaneet.. Poliisit tulivat jostain syystä uudestaan sisään baariin ja siinä vaiheessa paikalliset ystäväni liukenivat, jotta välttivät puhallutuksen, joten jäätiin Patrikin kanssa jakamaan reissuvinkkejä. Patrik oli reissannut kuukauden Argentiinassa ja kertoi kaikki vinkit Buenos Airesiin ja itse jaoin vähäiset turisti-vinkit La Paziin. Yhdeltätoista koko ravintola suljettiin ja uusi tarjoilija tuli hengähtämään pöytäämme, kuulemma raskain ilta tähän mennessä. Hän kertoi, että anniskeluluvat on kolmeksi päiväksi viety, syytä hän ei osannut kertoa, koska on ehta britti eikä puhu espanjaa, eikä muu henkilökunta juurikaan puhu englantia. Naurettiin Patrikin kanssa tälle, koska hän oli Argentiinassa onnellisena marssinut irkkupubiin, tervehtinyt reteesti englanniksi ja saanut vastaukseksi tietysti Hola¿como esta?. Miksi kukaan nimeää baarinsa jonkun maan mukaan, jos ei puhu sanaakaan kieltä? Smokey’s Pipesin ruoka ei edes ole kovin brittiläistä.

Mietin kohtalokkaasti miksei koskaan ukkosta päivällä, vaan aina illalla tai yöllä. Maailma kosti. Sateessa ja ukkosessa minisurin saaminen on mahdotonta, joten odotin kyytiä töihin tunnin. Sateessa, 

Onneksi joskus on myös kauniita päiviä. 

Myös kaikki kokoontumiset on kielletty viikonloppuna, sen takia viimeiset vaalibileet oli jo keskiviikkona San Fransisco Squerella. Kaatosateesta huolimatta meininki oli loistava ja kun itse ehdokas kannettiin(!!) paikalle, olisi kannustuksesta, hysteriasta ja huudosta voinut kuvitella ettei kyseessä ole poliitikko vaan Hollywood-tason tähti.

Musta on outoa, että Nueva Generacionilla on tapaaminen vaikka kokoontumiset on kielletty, mutta toivottavasti en joudu heti turvautumaan kurki-suunnitelmaan. Muutenkin oon vähän liian nätti vankilaan Boliviassa.