Onnea on..

 

..kämppis joka pitää huolen ettet kuole. Nukahdin keskiviikkona 19.30 ja heräsin perjantaina yhdeltätoista, välissä olin hereillä vain Nastasjan tuodessa mulle lääkkeitä, pakottaessa juomaan vettä ja kirjoittaessa tekstiviestin Daysille, ettei päästä mua töihin torstaina. 

..lähikahvilan poika, joka kysyy mitä eilen tapahtui, kun et tullut kahville. Nukuin 40 tuntia, mitäpä muutakaan.

DSC_0095 (2).JPG

..katsoa Vain elämää Ruutu.fistä. Koko operaatioon uhrautui kahtena päivänä yhteensä 10 tuntia, joista tietokoneen ja iPadin päivittämiseen meni kolmisen tuntia ja mainosten katsomiseen viisi. 

..samassa hostellissa asuvat ystävät. Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä La Pazissa ukkosti ja monesta paikasta katkesi sähköt, niin myös meidän hostellista. Hostellin ovikello tietysti toimii sähköllä ja rimputtelin sitä turhaan vartin verran kadulla, ihmetellen miten yövahti nukkuu niin sikeästi ettei herää. Parasta tässä oli se, että kyseisenä yönä oli kiellettyä kulkea kaduilla 00-06, rangaistuksena joko sakko tai yö vankilassa. Onneksi muistin Kleydyn yöpyvän meidän hostellissa, joten herätin hänet ja pääsin lopulta sisään.

..harrastushistoria VPK:ssa. Jouduin ensimmäistä kertaa käyttämään opittuja taitoja sunnuntaina kun Smokeysin keittiössä syttyi sähköpalo. En tiedä miten homma sai alkunsa, mutta kun itse astuin keittiöön neljä ihmistä tuijotti kauhuissaan palavaa pistorasiaa ja Nastasja yritti nyhtää leivänpaahtimen pistoketta irti rasiasta. Keittiön jauhesammuttimen sokka oli poikki, mutta onneksi salin puolelta löytyi toimiva sammutin, saatiin palo sammutettua ja australialaisen VPK:laisen tuuletettiin keittiö ja siivottiin jauheet lattialta. 

..Bolivian hulluakin hullummat lait. Sunnuntaina täällä oli vaalit, jonka takia siis edeltävänä yönä oli ulkona liikkumiskielto. Kolmen päivän ajan alkoholin myyminen oli kielletty ja sunnuntaina mikään paikka ei olisi saanut olla auki. Smokeys Pipe oli kaikesta huolimatta auki, sakkorangaistuksen uhalla. Kyseessä oli ainoa auki oleva paikka, joten oli meillä tupa täysi ja myytiin alkoholia kahvi- ja teekupeista. Yläkerran nössö ja kateellinen kilpailija, joka ei uskaltanut avata sunnuntaina, soitti paikalle kuitenkin poliisin. Saatiin lahjottua tämä yksilö ja luvattiin sulkea paikka, kunnes seitsemältä saataisiin virallisestikin avata. Käytännössä suljettiin kuitenkin vain ovi ja verhot, tarjottiin kaikille ilmaiset shotit ja jatkettiin iltaa. Muutaman kerran poliisiauto tuli tarkistamaan, että toimittiin kuten luvattiin ja silloin komennettiin kaikki asiakkaat olemaan hiljaa ja liikkumatta. Vaikka bolivialainen henkilökunta oli (aiheestakin) kauhuissaan kaikki asiakkaat nauttivat. Ihmiset kuvasivat videoita hiljaisesta baarista ja konttasivat vessaan. Seitsemältä poistettiin kaikki takaoven kautta, jotta voitiin avata tyhjä baari ”uudestaan”. Vaikkei mikään osa draamasta ollut varsinaisesti meidän tahallisesti aiheuttamaa, asiakkaat kiittelivät ikimuistoisesta illasta ja jättivät parhaat tipit aikoihin!  

..ystävät, jotka on niin innoissaan mun Suomeen palaamisesta, että harmistuksen sijaan alan itsekin olla innoissani. Yksi otti paluupäiväni vapaaksi, jotta päässee mua vastaan kentälle (ja ajamaan lentokenttäjunalla), toinen on jo ostanut meille liput Roope Salmisen ja koirien keikalle Tavastialle (sunnuntain madafakin darraa odotellessa) ja lukiotypyjen jätti-treffit on suunnitteilla epj. (=ensimmäinen paluun jälkeinen) perjantaiksi. 

Suhteet Oma elämä

Raskasta pitää hauskaa

Nauttimisesta on tullut vähän pakkomielteistä.

Kuvaan kaikkea, etten unohtaisi mitään. Tämän teen tietenkin kännykällä, joten kuvat ovat toinen toistaan surkeampia.

Poden huonoa omatuntoa nukkumisesta, suihkussa käymisestä, jalkojen rasvaamisesta ja kaikesta muusta välttämättömästä. 

IMG_1716.JPG

Nastasja nukahti kesken työvuoronsa mun syliin. Lauantaina tein ylimääräisen työvuoron, jotta Nastasja sai nukkua sängyssä. Raukka saapui hostellille, höpötti jotain espanjan, saksan ja englannin sekoituksella ja kaatui sänkyyn. Sunnuntaina saavuttiin molemmat hostellille aamulla kahdeksan aikaan ja nukuttiin lusikassa, tämä kaikki hieman ihmetytti meidän uusinta kämppistä ilmeestä päätellen. Nastasja valvoi askarrellen Marielan kotitehtävä-pienoismallitaloa ja itse olin baarikierros-jatkoilla muutaman asiakkaan kanssa vähän pidemmän kaavan kautta. 

Kirjoitan TO DO-listaa kaikesta mitä haluan vielä tehdä. Karaokea, El Alton sunnuntai-markkinat, Death road uudestaan, etsiä mun kadonnut huivi.

Tuntuu väkinäiseltä yrittää tehdä kaikesta tajunnanräjäyttävän upeaa, vaikka perjantainkin paras ja hauskin asia oli pelata catch catchia kilpaa Kleydyn, Diogon ja Rafin kanssa. (Catch catchiä ei löydy appstoresta eikä sitä saanut myöskään mun bolivia-samsungiin, vaikkei sekään uusimmalla teknologialla keuli.) 

IMG_1713 (2).JPG

Rafin ennätys tässä siementen nappaamis pelissä on 6, Kleydyn 67, Diogon 32 ja itse johdan 70 pisteellä. Diogon mukaan siemenet on vesimeloneja, koska ne on samankokoisia kuin kana joka niitä nappaa.

Eilen baarityön ohella viihdytin Kleydyn 9-vuotiasta Matias-poikaa. Olen täysin sitä mieltä, ettei baari ole lapselle paras paikka viettää sunnuntaita, mutta ainakin voin omalla toiminnallani tehdä siitä vähemmän traumaattista. Pelasimme Unoa, Jengaa, Dominoa (en tosiaan tajua kyseisen pelin ideaa, ainakaan niillä säännöillä, jotka Matias mulle opetti) ja opetin mikä on dominoefekti, rakennettiin baaria kiertävä rata Jenga-paloista ja kaadettiin se. Eilen Smokey’sissa oli onneksi rauhallisen harras tunnelma, sillä oli US Openin miesten finaali ja kaikki seurasivat silmä kovana kuinka Federerin käy.

Toissapäivänä istuin auringossa meidän hostellin parvekkeella/sisäpihaa kiertävällä käytävällä, joka on myös lähin wifillinen paikka meidän huoneesta, kun kuulin suomenkielistä räppiä. Toisella puolella istui argentiinalainen poika, mutta päättelin musiikin silti juontavan jälkensä häneen ja kävelin luokseen varmistumaan. Hän tosiaan kuunteli Asaa ja selvisi että hänen huoneessaan asuu suomalainen Nicolas (tai jotain sinne päin), jonka puhelimesta musiikki oli lähtöisin. En tiedä kumpi on ihmeellisempää, se että olen asunut kuukauden samassa hostellissa toisen suomalaisen kanssa enkä ole vieläkään tavannut häntä, vai se että tämä on jo toinen kerta kun tapaan argentiinalaisen, joka kuuntelee Asaa Etelä-Amerikassa.

Suhteet Oma elämä Matkat